Neulanen

Etsin ohjetta neulottuun tai virkattuun norsuun. Löysinkin pari oikein kivaa. Löysin myös ohjeen neulottuihin pikkupupuihin. Jotenkin sellainen sitten hypähti puikoille, pupu eikä norsu. Ohje on Sara Elizabeth Kellnerin Henry's Bunny . Ohjeen mukaan neulotulla pupulla on vain etujalat. Mielestäni se näytti kuitenkin sen verran rassukalta, että neuloin sitten takajalatkin. Ensimmäinen pupu oli niin söpö ja mukava neuloa, että äkkiäkös puikoille pompahti toinenkin pupu. Ja sitten kolmas. Pitihän niitä kokeilla eri väreissä. Tässä vaiheessa keksin, että näitähän voisi tehdä pieniksi tuliaislahjoiksi tuttavaperheiden lapsille. Hommaa nopeuttaakseni päätin jättää jalat kokonaan pois. Tässä puput kaksi ja kolme. Lankana näissä kaikissa on Novitan Wool. Tässä vaiheessa sitten lähti vähän mopo, tai pupu, käsistä. Siirryin kokeilemaan lisää uusia värejä ja Maija-lankaa. Puput neljä, viisi ja kuusi. Seitsemäskin on jo, tosin vielä viimeistelyjä vailla, taas eri värinen. Näih...

Sateisen juhannuspäivän viettoa. Kaivoin piiiitkästä aikaa kangasvärit esiin ja koristelin muutaman pienen kangaskassin. Lahjapussukoiksi nämä on tarkoitettu. Tänään puri kevyesti aasialaishenkiset aiheet sekä kulta ja hopea. Hieman aluksi horjuin näiden mielitekojeni ja perusvärien ja perunaleimasimen välillä. Päätin antaa mennä :)

tai ainakin heikunkeikun! Eli tilkkutäkki Huvikumpu on viimein valmis - tikattu, kantattu ja pesty. Ja olen tyytyväinen, tästä tuli hyvä.  

Paras alkuinnostus jossa jaksoin tikata pitkiäkin hetkiä on jo ohitettu, mutta mukavaa puuhaa tuo tikkaaminen edelleenkin on ja peitto etsiytyy syliin lähes aina television äärelle tai satunnaisina muina joutohetkinä. Mitä enemmän tikkaan, sitä enemmän tykästyn peittoon. Olen ottanut tikkaamisen suhteen aika rennosti. Osan kuvioista olen piirtänyt sabluunan avulla, osan vapaalla kädellä ja osan ihan vaan ommellut ilman sen kummempia suuntaviivoja. Lopputulos on omaa silmää miellyttävä. Nyt aletaan olla tikkausten suhteen jo ihan loppumetreillä, pian pääsen ompelemaan reunusta! Viime viikolla ompelin myös uuden essun vanhasta kesähameesta. Essu on jo käytön jälkeen pesussa, eikä kuvaa valmiista tuotoksesta tullut otettua...

Pääsiäisaamu alkoi munien värjäämisellä. Ensin ajattelin mennä perinteisillä sipulin kuorilla, mutta sitten muistin laatikossa lojuvat KoolAidit. Ei kun värjäämään! Valitsin neljä väriä: Strawberry-Kiwi, Orange, Cherry ja IceBlue. Laatikossa olisi ollut myös Grape, mutta pikaisen nettihaun jälkeen jätin sen pois, koska tuloksena näytti olevan kauniin lilan sijaan harmaa.  Ja tällaisia niistä sitten tuli. Ylhäällä ja alimpana on Orange (toinen oli liemessä kauemmin), ylhäältä toisena IceBlue (lemppari) ja toiseksi alimpana ensin vasemmalla Strawberry-Kiwi ja Cherry.   Munat värjäytyivät hyvin, mutta kosteana väri pyyhkiytyi/hankautui jonkun verran pois.  Minua näin syntynyt kuluneen näköinen pintä kyllä viehätti. Kun munat saivat kuivua kunnolla, väri pysyi paremmin. Värjäsin vain kuusi munaa, aamupalalle. Kuoren alle väri oli imeytynyt vain Cherryssä, makua ei ollut häiritsevästi. Yksi sininen muna jäi vielä koristamaan keittiötä. Säästin liem...

Lauantai meni seminaarissa istuen, ja siinä samalla kämmetkäätkin valmistuivat. Harmi vaan, että olin unohtanut neulan kotiin, joten jouduin päättelemään langanpäät virkkuukoukulla. Onnistuihan se toki niinkin. Paljon ovat olleet jo käytössä, tosin vain sisällä. Ulkokäyttöön nuo on mulle vielä aivan liian vilpoiset. Lankoina mulla oli teeteen Alpakkaa ja Waikiwi opossumisekoitetta, n.30g. Neuloin kämmekkäät tasona ja virkkasin lopuksi sivusauman umpeen ja jätin reiän peukalolle. Virkkasin vielä peukaloaukon ympäri kaksi kerrosta kiinteitä silmukoita, jotteivät reunat rullaudu. Takana näkyvä pääsiäiskoriste on tokaluokan kouluaskartelu. Tosin open tekemä mallikappale... Jotain suloista tuossakin on, tämä on jo sen kolmas pääsiäinen esillä.

Hei, olen Linnea ja pidän pitsiliinoista. Huh. Tunnustettu. Harva asia kuulostaa niin mummomaiselta kuin pitsiliinat, mutta taidan olla koukussa. Isoja liinoja tosin vierastan, oma intohimoni kohdistuu vain  ihan pikkuisiin liinoihin. Sellaisiin söpöihin. Aavistuksen romanttisiin. Ei siis oikeastaan kovastikaan minun tyylisiini. Yleensä kun pidän reippaasta otteesta sisustuksessa.   Mutta  pitsiliinoja meillä joka tapauksessa on. Pääasiassa itse virkattuja, muutama myös miehen isomummon tekemä. Näistä kuvista jäi vielä muutama poiskin.