Neulanen

Aloitin kesäloman kunniaksi pitkään suunnittelemani kevyen neuletakin harmaasta Novitan Kartanosta. Neule edistyi nelosen puikoilla vauhdilla. Vaikken ollenkaan koko päivää neulonut, kaikissa sopivissa väleissä vain ja illalla television äärellä, edistyi neule lähes valmiiksi parissa päivässä. Vieressä näkyvä mallitilkku osoittaa, miten kauniiksi ja siistiksi paskuillakin puikoilla kudottu neulepinta kutistuu ja muuntautuu pesussa. Toivotaan, että vaikutus on sama isommassa neuleessa!  Mutta sitten alkoivat vasemman käden ranne ja olkapää vihoitella. Neulomiselle oli pantava stoppi. Nopeastihan sitä aika käy pitkäksi, jos käsillä ei ole mitään tekemistä. Virkkaaminen rasittaa kättä vähän eri tavalla, joten fiksuna ajattelin kokeilla sitä. Kaivoin vanhaa vihreää puuvillalankaa, ja aloitin rentouttavan pitsiliinan virkkauksen, malli omasta päästä sitä mukaa kun työ etenee. Mutta arvaattekin varmaan, eihän se käsi oikein virkkaamisestakaan innostunut. Niin että nyt ei sitt...

Kuulun itse siihen ihmistyyppiin, joka mielellään hypistelee jotain sormissaan kuunnellessaan tai puhuessaan. Kädet löytävät aina läheltä kynän, kumin, langanpätkän, sinitarrapalasen tai muuta sopivaa, jos neulomista tai virkkaamista ei ole saatavilla. Myös moni oppilaistani kuuluu tähän ryhmään. Luokassa käsiin pyöriteltäväksi eksyy useimmiten juuri se kynä, kumi tai viivotin. Näidenkään hypistelyssä ei varsinaisesti ole mitään muuta vikaa kuin se, että niistä kaikista kuuluu väistämättä ääntä kun ne kolisevat ja kilisevät pulpettia vasten. Reilusti yli 20 oppilaan luokassa tämä on jo ihan oikea ongelma. Ratkaisuksi tartuin koukkuun ja virkkasin kerän lopuista kuulia, keskittymiskavereita. Niitä löytyy eri kokoisina ja eri tuntuisista materiaaleista tehtyinä (villa, puuvilla, pellava) rasiasta luokan perältä. Sieltä saa sitten halutessaan hakea kaverin hypisteltäväksi ja puristeltavaksi. Lapset (5.lk) ottivat pallukat hienosti vastaan - ja jatkuva kilinä ja kolina on vähent...

 Sorteerasin jälleen kerran lankavarastoani ja käytin Parisin loput tällaiseen keittiöpyyhkeeseen. 50 silmukkaa, nelosen puikot ja 113g lankaa. Tykkään. Käyttökelpoisuutta pääsen arvioimaan, kunhan pyyhe ensin selviää ensimmäisestä pesustaan. Pyyhkeen jälkeekin lankaa jäi vielä hieman. Niistä virkkasin alusen pressopannulle. Nyt on Parisit käytetty!  

Yli vuoden  jälkeen jämälangoista virkattu torkkupeitto on vihdoin valmis! Aloittelin peittoa 2013 joulukuun alussa ja reunuksen sain virkattua valmiiksi 2014 joulukuun lopussa. Aina välillä projekti oli katkolla, joskus muutamankin kuukauden. Pallukoiden virkkaaminen oli hauskaa. Erilaisten kokeilujen jälkeen päädyin lopulta kiinnittämään palat ompelemalla. Tämä oli ehdottomasti työn tylsin ja ehkä aikaavievin vaihe. Ompelin paloista 8 kappaletta 4x4 ja 4 kappaletta 4x5 palan blokkeja. Nämä blokit sitten reunustin virkkaamalla, ja lopulta yhdistin toisiinsa ompelemalla. Reunuksen virkkaaminen lopuksi olikin sitten jo taas mukavaa. Peittoon kului yhteensä 808 grammaa puuvillalankaa. Pallukat on virkattu erimerkkisillä ja vähän eri vahvuisillakin langanjämillä. Blokkien ja koko peiton reunat on virkattu pääasiassa Dropsin Parisilla. Koko työ on virkattu 2,5 koukulla.

Suurin osa syksystä kului opiskellessa Briteissä. Vapaa-aika oli vähän kortilla, mutta parin viikon angiina tarjosi tilaisuuden vähän näperrelläkin. Siinä sairastaessa syntyi virkattu Elise Shawl mukaan otetuista ohuen Pirkka-langan jämistä. Syksy Englannissa oli poikkeuksellisen pitkä ja lämmin, mutta sisätiloissa sentään oli villahuivillekin silloin tällöin tarvetta. Huivi on virkattu kolmosen koukulla. En ollut pitkään aikaan virkannutkaan mitään isompaa, mutta tämä huivi vei kyllä mukanaan. Ohje oli yksinkertainen, malli koostuu vain kahdesta kerroksesta. Mielenkiinto pysyi kuitenkin yllä koko huivin ajan. On tässä ihan vähän ehditty näperrellä jo kotiinpalun jälkeenkin, eilen tein nimittäin tämän vuoden joulukortit. Suomeen lähetettävät kortit ostettiin tällä kertaa jo Englannista, mutta ulkomaille menevät askartelin itse. Tässä vielä kuva paikasta, jossa opiskelimme.

Viimeisinä lomapäivinä päätin antaa mielitekojen viedä ja jättää palapeiton ja neuletakinyn hetkeksi omiin oloihinsa. Harmaa kerä vironvillaa alkoi jutella ja tällaista syntyi: Juomapullon suojus miehelle. Vaihdoin virkkaussuuntaa alaosan jälkeen, siitä tuo pieni pinnan muutos. Pohjan virkkasin neliöksi, sen jälkeen pelkkiä kiinteitä silmukoita suorana putkena alusta loppuun. Jotta suojus muotoutuisi pulloon mukavasti, tein yläosaan halkion, jonka liepeet taittuvat päällekkäin kun naru kiepautetaan kiinni. Mukinlämmittimiäkin tuli kolme lisää. Kaksi vasemman puoleista on virkattu yksinkertaisella lanagalla, oikean puoleinen taas neulottu kaksinkertaisella. Ensimmäisessä on raitoina kiinteitä silmukoita ja pylväitä, keskimmäisessä tiheää simpukkakuviota ja viimeisessä rikottua helmineuletta. Nämä eivät jää kotikäyttöön, vaan lähtevät lahjoina eteenpäin syksymmällä.

Viime postissa mainitulta matkalta tarttui mukaan pienen neuletakillisen verran Dropsin Paris lankaa Seinäjoelta. Muutaman illan Ravelrya selailtuani päätin, että näistä tulee Miette. Miettekin on muuten sellainen malli, jota olen katsellut ja ihaillutkin jo pitkän pitkän aikaa, mutten sitten kuitenkaan koskaan ole itse neulonut. Nyt on sitten kai se oikea aika, ja minullekin tulee Miette. Neulomisen lisäksi olen ommellut. Alkuvuodesta paloja oli jo melko paljon. Pienten ja vähän pitempienkin luovien taukojen jälkeen niitä on nyt päätetty olevan riittävästi, ja olen edennyt palojen yhdistelyyn. Luksi harkitsin yhditämistä virkaamalla, mutta muutaman epäonnistuneen kokeilun jälkeen luovuin ideasta. Nyt omepelen paloja 4x4 palan ruuduiksi, jotka sitten lopuksi ehkä virkkaan yhteen. Ja ihan lopuksi ehkä virkkaan vielä koko peittoon yhtenäisen reunuksen. Ostin sitä varten jo muutaman kerän harmaata Parisia sieltä Seinäjoelta, mutta turha näitä on liian aikaisin lukkoon lyödä. Kats...

Hei, olen Linnea ja pidän pitsiliinoista. Huh. Tunnustettu. Harva asia kuulostaa niin mummomaiselta kuin pitsiliinat, mutta taidan olla koukussa. Isoja liinoja tosin vierastan, oma intohimoni kohdistuu vain  ihan pikkuisiin liinoihin. Sellaisiin söpöihin. Aavistuksen romanttisiin. Ei siis oikeastaan kovastikaan minun tyylisiini. Yleensä kun pidän reippaasta otteesta sisustuksessa.   Mutta  pitsiliinoja meillä joka tapauksessa on. Pääasiassa itse virkattuja, muutama myös miehen isomummon tekemä. Näistä kuvista jäi vielä muutama poiskin.

Tai lasinalusiksiko näitä yleensä sanotaan? Voi näitä käyttää moneen muuhunkin. Kipon alusiksi, kynttilälyhdyn alle (sellaisen joka ei kuumene), maljakon alla... ainakin meillä. Lankana näissä on Mandarin Petit ja sekalaisia jämiä.

Aloittelin jo joulukuun alkupuolella mulle epätyypillisen projektin: paloista koottavan peiton virkkaamisen. Tai jos ollaan ihan rehellisiä, se aloittaminen ei oikeestaan ole se epätyypillinen osuus, vaan se että en vieläkään ole lopettanut! Paloja on tällä hetkellä kasassa 157, eli noin puolet suunnitellusta määrästä. Idea lähti alunperin virkatuista vanulapuista . Törmäsin ohjeeseen ensin Simple Living -lehdessä ja sittemmin löysin ohjeen myös netistä What You Sow -blogista. Näitä syntyikin sitten hujauksessa parisen kymmentä... Sen verran sovelsin ohjetta, että virkkasin puffit vain kolmella kiepautuksella ja lisäsin reunaan kerroksen kiinteitä silmukoita. Lankana oli Sublimen Organic Cotton. Peittopaloja suurensin vielä kerroksella pylväitä ja ketjusilmukoita. Olen aika innoissani, kun projekti ihan oikeasti etenee ja saattaa joskus valmistuakin! Paloista koottu torkkupeitto kun on ollut haaveissa jo pitkään. Lankana peitossa on jokin suunnilleen Mandarin petitin vahv...

Tällaisen virkasin töihin erääseen 50-vuotiskorttiin. Malli, Säteilevä Venus, on Mary Oljen kirjasta, en valitettavasti nyt muista tarkalleen mistä. Ihania nimiä noilla virkkausmalleilla :) Lankana tässä on ohut luonnonvalkoinen pellavalanka. Virkkaaminen oli pitkästä aikaa kyllä mukavaa. Innostuin jo vähän muutamaa uutta virkkausprojektiakin suunnittelemaan, mutta eipä niistä vielä sen enempää. Katsotaan sitten, jos jotain oikeasti alkaa toteutuakin!

Koulun käsityötunneilla ollaan syksyn mittaan neulottu, neulottu ja neulottu... Neulottu niin pitkään ja hartaasti, että jouduin toteamaan ettei millään enää ehditä ennen joulua ommella suunniteltuja pehmoeläimiä. Jotain kuitenkin täytyy ommella, opsin mukaan jotain jossa harjoiteltaisiin päällikeompelua ja kaarevan sauman kääntämistä, ja niinpä tulin ajatelleeksi heijastimia. Pieni, nopea, tavoitteet täyttävä ja käytännöllinen työ. Tässä oma harjoituskappaleeni aiheesta, Tsirppi (meni jo pikkujoululahjaksi, täytyy tehdän luokkaan uusi...). Muita malleja ovat kettu (jota tosin oravaksikin arvailtiin), kilpikonna, kissa, lepakko ja hiiri. Ostin kotiin vähän reilumminkin tuota heijastinnauhaa, näistä taitaa tulla tämän vuoden joululahjoja. Muutakin pientä on syntynyt. Käsityöpuodissa on joulukauden avajaiset 23.11. Tavallisten lapasten lisäksi (joita ei kylläkään monia ole valmistunut...) virkkasin täksi jouluksi myyntiin lumihiutaleita. Olen tehnyt näitä jo parina aiempana jouluna ...