Neulanen

Kuukausi sitten kerroin veljeni Suomesta tilanneen minulta uuden parin villasukkia. Lankalähetys Suomesta saapui, ja nyt on veljen sukat neulottu! Sukat on tehty toiveenmukaisesti samanlaisiksi kuin edellinenkin pari. Neuloin samoista langoista sukat myös veljen kihlatulle, erilaisella raidoituksella vain. Nämä koon 36 sukat syntyivätkin todella nopeasti! Lankaakin jäi vielä yli, ehkä niistä yhdet lyhytvartiset naistensukat syntyisi? Aluksi vähän hirvitti, kun lupasin ottaa sukat neulottavakseni näin keskelle kuumaakautta. Olen näiden sukkien myötä kuitenkin suorastaan yllättänyt, miten hyvin villasekoitekin taipuu neulottavaksi kuumalla säällä. Päivän kuumimpaan aikaan neule on tauolla (n. klo 12-16), kun liki 40 asteessa kädet ovat joka tapauksessa turhan hikiset neulomiseen. Mutta aamuisin ja iltaisin neulominen sujuu kevyesti. Sekä tietysti ilmastoiduissa tiloissa, kuten kahviloissa tai tähän saumaan sopivasti sattuneissa parissa seminaarissa. Kuten näkyy, langat ...

Kun alun perin ostin nämä puuvillalangat, niistä piti tulla virkattu kassi, jonka tekisin viikon mittaisen seminaarin aikana. Seminaariin osallistumien jäi kuitenkin minun osaltani varsin lyhyeksi, koska koiramme sairastui poissaolomme aikana kohtutulehdukseen. Koiran hoitaja vei onneksi koiran ripeästi eläinlääkärille, ja kohtu poistettiin leikkauksessa. Hänellä ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta vastata leikatun koiran jatkohoidosta, joten jätin miehen seminaariin ja matkustin kotiin. Näissä muutoksissa se laukkukin sitten jäi virkkaamatta. Sen sijaan syntyi neulottu tyynynpäällinen. Pintaneule on kaksinkertaista helmineuletta. Lanka on nimetöntä, paksuhkoa ja tiukkakierteistä puuvillaa. Toivon sydämestäni, että värit pitävät myös pesussa! Täkäläisillä langoilla kun on taipumusta värjätä. En kuitenkaan nyt käsitellyt näitä mitenkään etukäteen, jännitystä elämään! Näistä kuvista muuten näkee hyvin, miten värit ovat nykyään paljon enemmän läsnä kotona, kuin ennen. Olen aina pitän...

Kyllä neulojan mieltä lämmittää, kun lahjaneuleita käytetään ja rakastetaan! Kuvan sukat kuuluvat veljelleni, neuloin ne joululahjaksi varmasti yli 5 vuotta sitten. Kuvan mukana tuli vieno toive uusista sukista, samanlaisista. Ja mielellänihän minä neulon! Kysyin mahdollisia sukkatoiveita myös toiselta veljeltä, hänkin ottaa mielellään parin, keltaiset. Lupasin neuloa myös molempien puolisoille, toiselle kirkkaan vihreä-harmaat, toiselle punaiset. Meillä tykätään väreistä! Ihana päästä neulomaan sukkia yli kolmen vuoden tauon jälkeen! Juuri alkanut kuuma kausi asettaa tiettyjä haasteita villan neulomiselle, mutta eiköhän siitä selvitä. Pitänee linnoittautua ilmastoituun kahvilaan neulomaan? (Meillä kotona ei ole ilmastointia.) Mies onkin juuri sopivasti käymässä Suomessa, joten lähetin hänelle ostoslistan. En ole mikään suuri 7 veljeksen ja Nallen fani, mutta koska ne ovat helpoiten marketeista löydettäviä lankoja, niillä mennään. Vähän aikaa pitää siis vielä odotella lankojen s...

- eli farkkutytön kesähuivi. Puolitoista vuotta siinä meni, ennen kuin Joukahainen osasi päättää, minkälaiseksi huiviksi se isona haluaa. Muutamatkin yritelmät tuli neulottua, muutamat lähes valmiiksi asti, mutta purkuun ne päätyivät aina. Yllättävän hyvin ja kauniina lanka näistä kaikista selvisi! Nyt huivi on kuitenkin valmis!Suunnitelmat ja tahto muuttuivat kyllä vielä kesken neulomisenkin. Aloitin neulomisen Heidi Alanderin Eyeblink -ohjeella. Sileää osaa neuloessani ja välillä vähän ideoita hakiessani Meadow Grass -huivin (myös Heidin ohje) reunuskuvio alkoi miellyttää enemmän. Pienellä laskeskelulla sain silmukkamäärätkin täsmäämään. Pidin päivän mittaisen tauon, ja yhtäkkiä keksin, että tämä lanka tarvitseekin kaverikseen jotain isompaa ja selkeämpää. Mallineulekirjasta olin jo aiemmin katsellut riikinkukon pyrstö -nimistä kuviota( joka tosin minulle tuo enemmän mieleen kalanpyrstöt, etenkin tähän lankaan yhdistettynä). Kun Ravelrystä sitten vielä tuli vastaan T...

Kerroksia -blogin Pitko heitti alkuviikosta hauskan haasteen. Ei kun menoksi, turhia pohtimatta! 1. Paras lapsuusmuistosi? Kesät. Matkat kummin luokse Seilin saareen. 2. Lempimateriaalisi? Pellava. Tähän asti lähinnä kankaissa. Lähiaikoina ajattelin kuitenkin tilata lankaakin , kunhan ensin osaan päättää, mitä värejä haluan. 3. Mihin haluaisit matkustaa seuraavaksi? Varattiin vähän aikaa sitten lentoliput Isoon Britanniaan. Sinne siis! 4. Mieluisin urheilulaji? Tanssi. Tuttavuuteni kaikkiin urheilulajeihin on kuitenkin tällä hetkellä melko etäinen... 5. Mikä on oudoin/erikoisin tapasi? Voidella ruisleipäpala tarkasti kokonaan kulmia myöten. Niin se maistuu parhaalta. Toimitus voi joskus viedä hieman aikaa. 6. Mistä haaveilet? Käsitöiden saralla etenkin taitavammaksi vaateompelijaksi kehittymisestä. 7. Saavutus, josta olet eniten ylpeä? Käsitöissä käsintikattu pienehkö tilkkupeitto. 8. Neula, puikot vai virkkuukoukku? Puikot ovat luontevin, mutta ko...

Aloitin kesäloman kunniaksi pitkään suunnittelemani kevyen neuletakin harmaasta Novitan Kartanosta. Neule edistyi nelosen puikoilla vauhdilla. Vaikken ollenkaan koko päivää neulonut, kaikissa sopivissa väleissä vain ja illalla television äärellä, edistyi neule lähes valmiiksi parissa päivässä. Vieressä näkyvä mallitilkku osoittaa, miten kauniiksi ja siistiksi paskuillakin puikoilla kudottu neulepinta kutistuu ja muuntautuu pesussa. Toivotaan, että vaikutus on sama isommassa neuleessa!  Mutta sitten alkoivat vasemman käden ranne ja olkapää vihoitella. Neulomiselle oli pantava stoppi. Nopeastihan sitä aika käy pitkäksi, jos käsillä ei ole mitään tekemistä. Virkkaaminen rasittaa kättä vähän eri tavalla, joten fiksuna ajattelin kokeilla sitä. Kaivoin vanhaa vihreää puuvillalankaa, ja aloitin rentouttavan pitsiliinan virkkauksen, malli omasta päästä sitä mukaa kun työ etenee. Mutta arvaattekin varmaan, eihän se käsi oikein virkkaamisestakaan innostunut. Niin että nyt ei sitt...

Niistä tuli sammakot. Kärjestä aloitetut, kiilakantapäälliset pintaneuleiset sammakkosukat kokoa 37/38. En oikein tykkää. Mutta on ne sukat. Tosi vihreät sukat.  Raitasukkia oli alunperin tarkoitus tehdä vain kolmet, mutta jämiä jäi vielä sen verran, että puikoilla on vielä neljännetkin. Valmistuvat ehkä jo viikonlopun aikana. Toivoisin. Vähän räsymattotunnelmaa. Langanpäät päättelen ihan perinteisesti, joten niissä voi kyllä vierähtää ensi viikonkin puolelle. Ja räsymatoista puheenollen, seuraava (tai siis tässä limittäin menossa oleva) syntyy näistä keräsistä. Reilun viikon kuluessa olen joutessani leikellyt ja kerinyt, nyt pitäisi uskaltaa aloittaa. Kangaspuita ei ole käytössä, tämä syntyy ihan käsipelillä. Lisää aiheesta sitten, kun on jotain nähtävää.

Ensin esittelyssä raitasukkaprojektin sukat nro 2. Punaista, oranssia ja keltaista, jalkaosassa poikkeuksena ohuemmat vihreä ja harmaa raita (eli vähän sama idea kuin ensimmäisissäkin sukissa... ).  Ihan perussukat jälleen, koko n. 37. Maijaa kului 65 grammaa, eli 650 dekagrammaa, 6500 senttigrammaa eli 65000 milligrammaa, osaisivat viidesluokkalaiseni tämän päivän yksikkömuunnosharjoitteiden jälkeen kertoa.  Väinö-säärystimet neuloin jo syksyllä, mutta kiireiden vuoksi ne jäivät silloin bloggaamatta. Nyt säät ovat jälleen säärystimien käytölle sopivat ja Väinöt ovat päässeet ulkoilemaan. Lankaa on samaa Karnaluksista ostettua alpakkaa, josta kolme vuotta sitten neuloin (edelleen kovassa käytössä olevan) perhosbaskerin . Nappi ja nauhakin ovat samanlaiset, mä oon nyt tosi tyylikäs!

 Rentoutumista.  Perjantain kauppareissulta ostettu Flown Book for paper lovers, yli 300 sivua kortteja, kirjekuoria, julisteita, lahjapaperia, viirejä, askartelupapereita ja vaikka mitä muuta. Pari tiskirättiä tuliaisiksi ystävälle. Kahvilla sitruunakakkua. Vaatimattoman näköistä, mutta ihan mahtavan hyvää. Sitruunakakun ohje: 1,5 cup jauhoja 1c sokeria 1,5tl leivinjauhetta 3 munaa 2 sitruunan raastettu kuori 1 sitruunan mehu 1/2 c öljyä tai voita ripaus suolaa Sekoita aineet ja paista kakkua 175 asteessa n. 40 minuuttia. Kakun paistuessa valmista sitruunasiirappi. 1/4c sokeria 1 sitruunan mehu Keitä hiljalleen, usein sekoittaen, kunnes sokeri on sulanut. Kun kakku on paistunut, pistele kakun pinta pieniä reikiä esim. haarukalla. Valele kakun pinta sitruunasiirapilla ja anna imeytyä. (Ohje on alunperin englanninkielinen, joten mitat ovat valitettavasti kupeissa)

Jämälankaraitasukista ensimmäiset ovat valmistuneet. Tai ovat olleet valmistuneet jo tovin, mutta nyt ne on kuvattukin. Ihan tavalliset n. koon 38raitasukat varresta aloitettuina. Lankana Gjestalin Maija, jota kului yhteensä 82 grammaa. Tein näihin vähän leveämmän varren, jota voi sitten helposti pitää housujen päälläkin. Itselle nämä eivät ole jäämässä, vaan päätyvät lahjakoriin odottamaan sopivaa ottajaa. Punasävyiset sukatkin ovat jo puikoilla, niistä lisää sitten myöhemmin.

Vajaa vuosi sitten mainitsinkin , että olemme suunnittelemassa muuttoa toiselle mantereelle. Viisumisäädösten muututtua muuttomme on nyt siirtynyt, todennäköisesti ensi vuoden alkuun asti. Käsityörintamallahan tämä tarkoittaa sitä, että minulla on enemmän aikaa kerättyjen varastojen tuhoamiseen! Ihan hyvin olen siinä kyllä edistynytkin, siivosin lomalla lankakaappini, ja tällä hetkellä kaikki lankani ja puikkoni mahtuvat yhteen banaanilaatikkoon! Uskomatonta.   Seuraavana on suunnitelmissa kutoa pois sukkalankoja. Maijoja on kertynyt kaappeihin monessa eri värissä. Lajittelin värit, punnitsin ja onnistuin jakamaan langat sopivasti kolmiin sukkiin. Kuvassa näkyvien värien lisäksi sukkiin saattaa tulla hieman lisämausteita jämälankapurkin pikkukeristä. Ensimmäiset ovat jo puikoilla!

 Sorteerasin jälleen kerran lankavarastoani ja käytin Parisin loput tällaiseen keittiöpyyhkeeseen. 50 silmukkaa, nelosen puikot ja 113g lankaa. Tykkään. Käyttökelpoisuutta pääsen arvioimaan, kunhan pyyhe ensin selviää ensimmäisestä pesustaan. Pyyhkeen jälkeekin lankaa jäi vielä hieman. Niistä virkkasin alusen pressopannulle. Nyt on Parisit käytetty!  

Tulihan niistä lopulta lapaset, kaiken purkamisen ja uudelleen aloittamisen jälkeen. Ei ihan sellaiset, kuin alunperin ajattelin, mutta lapaset kumminkin. Alkuperäisestä innostajasta näkyy näissä pyöreä kärkikavennus ja tiplat, jotka lopulta toteutinkin linnunsilminä. Lankana Smartin ja Maija jämiä, yhteensä 65 grammaa. Olen niitä ehtinyt jo käyttääkin, ja täytyy myöntää että intialainen peukalokiila on ihan huippu! Mielessä pyörii monenlaisia ideoita, mitä kaikkea sen ja kirjoneuleen kanssa voisi kehitelläkään, mutta voi olla että ne jäävät tällä erää toteuttamatta. Akuutti lapastarve on nyt tyydytetty, ja on aika siirtyä seuraaviin puuhiin. Tänään se tarkoittaa laskiaspullien leipomista ja olohuoneen järjestyksen vaihtamista, huomenna jotain muuta mukavaa. Nyt on loma!

Löysin pinterestistä lapasmallin, johon ihastuin, Kaisa mittens. Lankakorin pohjalta löytyi sopiva määrä sinisävyistä Smartia ja oranssia Maijaa (vähän eri vahvuista tietysti...), joten ryhdyin työhön. Jo alussa rupesi vähän epäilyttämään. Neuloin kuitenkin sinnikkäästi ensimmäisen lapasen peukaloa vaille valmiiksi. Oikeasta kuvakulmasta kuvio näyttää melkein just niin kivalta kuin kuvittelinkin. Muuten neulepinta näytti mielestäni kuitenkin turhan rauhattomalta. Lisäksi mokasin peukalokiilan kuvio-osuuden. Purkuun meni. Seuraavaksi hylkäsin oikeat ja nurjat silmukat ja siirryin perinteisiin linnunsilmiin ja intialaiseen peukalokiilaan. Jälkimmäinen onnistui erinomaisesti (vaikkei kuvassa näykään). Linnunsilmätkin ovat periaatteessa ihan kivat, mutta ehkä tuo kaksivärisyys on kuitenkin liikaa. Purkuun tämäkin. Versiota 3 ei vielä ole aloitettu. Tällä kertaa pitäydyn kahdessa värissä. Jatkan ehkä edelleen linnunsilmillä. Ehdottomasti jatkan intialaisella p...

Syksyllä sormikkaat hajosivat. Ei oikeastaan kovin suuri menetys, akryyliset, nyppääntyneet eivätkä kovin kauniit tai lämpimät. Yritin etsiskellä kaupoista uusia, turhaan. Olen aina ollut vähän epäluuloinen sormikkaiden neulomisen suhteen, mutta nyt päätin voittaa ennakkoluuloni. Ja eihän se sitten niin vaikeaa ollutkaan! Seurasin suurin piirtein Bambula-blogin ohjetta . Sormikkaisiin kului 52g Maijaa. Ihan toimivathan näistä tuli, sopivat suunnilleen nollakelille. Vähän vielä harkitsen pitäisikö keväämmällä neuloa toiset, vähän ohuemmat.

Tunnen erään pienen tytön, joka rrrrrakastaa balettia. Hänelle joululahjaksi posti kuljettaa tänä vuonna ihan oman Neiti Balleriinan. Ennen harjoitusten alkamista on hyvä pitää vielä kietaisuneuletaki päällä, ettei tule vilu. Harjoitukset alkavat reippaasti spagaatilla. Notkeasti näyttää sujuvan ja ryhtikin pysyy hyvänä! Sitten harjoitellaan vähän jalan ojennuksia eteen... ...ja jalan ojennuksia taakse. Nyt alkavat lihakset olla sen verran lämpimät, että neuletakista uskaltaa luopua. Nyt sitten vain odotellaan joulua ja uuden ystävän tapaamista!

Viimeisinä lomapäivinä päätin antaa mielitekojen viedä ja jättää palapeiton ja neuletakinyn hetkeksi omiin oloihinsa. Harmaa kerä vironvillaa alkoi jutella ja tällaista syntyi: Juomapullon suojus miehelle. Vaihdoin virkkaussuuntaa alaosan jälkeen, siitä tuo pieni pinnan muutos. Pohjan virkkasin neliöksi, sen jälkeen pelkkiä kiinteitä silmukoita suorana putkena alusta loppuun. Jotta suojus muotoutuisi pulloon mukavasti, tein yläosaan halkion, jonka liepeet taittuvat päällekkäin kun naru kiepautetaan kiinni. Mukinlämmittimiäkin tuli kolme lisää. Kaksi vasemman puoleista on virkattu yksinkertaisella lanagalla, oikean puoleinen taas neulottu kaksinkertaisella. Ensimmäisessä on raitoina kiinteitä silmukoita ja pylväitä, keskimmäisessä tiheää simpukkakuviota ja viimeisessä rikottua helmineuletta. Nämä eivät jää kotikäyttöön, vaan lähtevät lahjoina eteenpäin syksymmällä.

Näillä helteilläkin on tärkeää huolehtia siitä että varmasti pysyy lämpimänä. Ystävä kyseli tänään mukinlämmittimen ohjetta. Tästä muistin joskus pari vuotta sitten kaapin perälle nappia vaille valmiiksi ehtineen alpakkaisen mukinlämmittimen. Kaivoin tekeleen esiin ja kiinnitin napin. Olihan tuo ihan näppärä aamuteellä ulkona, kun saattoi kantaa mukin tukevasti molemmin käsin rappuja alas ilman sormien palamista. Ja onhan se söpö. Mieli tekisi tehdä muutama lisääkin, mutta en tiedä, tulisiko niitä kuitenkaan käytettyä. Mies ei kuulema kuitenkaan halua omaa. Voi olla, että näitä silti vielä pari tekaisen... Neuletakin kanssa mennään tässä vaiheessa. Etureunojen huolittelu, nappien kiinnitys ja päättely ovat vielä edessä. Väri ei tässä kuvassa ihan pääse oikeuksiinsa, se on oikeasti mielestäni aina yhtä viehättävältä kuulostava " robin egg blue ". Suomessa ei kai punarintarastaita ole, joten meikäläisittäin ihan vaan rastaan munan sininen. Jotenkin se ei tosin kuulosta i...