Neulanen

Vieläkin jatketaan ompelu- ja farkkulinjalla. Tässä työssä farkkua on tosin vain reunusten verran. Neulettakin on tulossa - farkun sinisenä. Meillä on isomummoltani peritty ihana pieni keinutuoli, joka on seurannut mukanani siitä lähtien, kun muutin pois lapsuuden kodista. Keinutuoli on pitkään ollut ilman kunnollista mattoa. Varastontuhoamishengessä tarpeeseen syntyi tilkkumatto. Kankaina käytin puuvilla-, pellava- ja pellavasekoitetilkkuja, kaikki hieman paksumpaa laatua. Uloin reunus (jälleen) vanhoista farkuista. Kuten näkyy, päätin jälleen suhtautua tilkkuiluun varsin rennolla kädellä. Tilkut ovat kutakuinkin saman kokoisia, mutta sommittelussa on menty osittain sattuman, osittain fiiliksen ohjaamana. Vanuna käytin tilkkupeitosta ylijäänytta puuvilla vanua.Tikkauksen tein jälleen käsin, ihan vaan suoria linjoja tällä kertaa. Hyvin tämä on toiminut!

Tai oikeastaan vaan niiden päälliset. Puhelinkoteloa tehdäessä totesin, että nyt voisi olla hyvä aika siirtää loputkin farkut kaapin pohjalta hyödyllisempään käyttöön. Hetken harkitsin torkkupeiton tekemistä, mutta olin kerrankin realisti ja myönsin ettei siihen juuri nyt ole aikaa. Sohvan koristetyynyt ovat olleet vähän kulahtaneita jo pitemmän aikaan, joten päätin tehdä niille uudet pääliset. Tässä molempien tyynyjen takakappaleet ennen ompelua. Leikkelin farkkujen lahkeista suikaleita ja asettelin niitä limittäin haluamaani järjestykseen. Päälle neulasin tyynyn kaavan ja leikkasin kappaleet sen mukaan. Lopuksi vielä täytin mahdollisesti jääneet tyhjät kohdat pienillä tilkuilla. Samalla metodilla on tehty muuten myös hame, joka näkyi kalanpyrstö-huivi -postissa. Toimii. Ompelin saumat ensin suoralla ompeleella ja senjälkeen vielä huolittelin. Risareunat siis jäivät näkyviin, mutta niiden ei ihan kauheasti enempää pitäisi rispaantua. Molemmissa tyynyissä on toisella pu...

Sain alkuviikosta uuden puhelimen, joten tehtävälistan kärkeen kiilasi kotelo sille. Selailin vaikka mitä ihania malleja Pinterestistä, mutta lopulta eniten miellytti simppeli denim-kotelo . Olen onneksi säilyttänyt muutamatkin miehen vanhat farkut, joten materiaaleja ei tarvinut kauaa metsästää. Sen kun vain valitsin mieleisimmän sävyn. Onnistuin tekemään kotelosta sopivan "tyköistuvan", mutta ompelin takapuolelle vielä varuiksi napin, jotta puhelin ei varmasti tipahda kotelostaan.

Entinen pannumyssy alkoi olla aikansa elänyt, joten oli aika tehdä uusi. Kankaat ovat pellavaa, kappaleiden välissä on puuvillavanua ja tikkaus on tehty pellava- ja puuvillalangoilla. Lintu on maalattu kangasväreillä erilliselle kankaalle, topattu kevyesti ja aplikoitu paikoilleen.

Tunnen erään pienen tytön, joka rrrrrakastaa balettia. Hänelle joululahjaksi posti kuljettaa tänä vuonna ihan oman Neiti Balleriinan. Ennen harjoitusten alkamista on hyvä pitää vielä kietaisuneuletaki päällä, ettei tule vilu. Harjoitukset alkavat reippaasti spagaatilla. Notkeasti näyttää sujuvan ja ryhtikin pysyy hyvänä! Sitten harjoitellaan vähän jalan ojennuksia eteen... ...ja jalan ojennuksia taakse. Nyt alkavat lihakset olla sen verran lämpimät, että neuletakista uskaltaa luopua. Nyt sitten vain odotellaan joulua ja uuden ystävän tapaamista!

Ihana ihana kesä! Ennen kuumimpia helteitä ehdin ommella kaksi uutta hametta. Kolmaskin on tuloillaan, mutta sen valmistuminen tyssäsi nyt näihin kuumuuksiin. Näillä keleillä ompelussakin tulee hiki! Tätä mekkoa en ole ommellut tänä kesänä. Kangas on mamman vintiltä lötynyt. Mamma oli sen leikannutkin valmiiksi, ilmeisesti tästä piti tulla essumekko. Kavensin aika reippaalla kädellä ja lyhensin hihoja. Tykkään! Astetta romanttisempaa. Ohutta rypytettyä puuvillaa, jonka kuvio näkyy harmittavan huonosti. Luonnonvalkoisella pohjalla on eri sävyisiä ruskeita pisteitä ja pallukoita. Helma on kolmessa kerroksessa. Kangas on peräisin Eurokankaan palalaarista Tähän kankaaseen ihastuin heti! Ja tältä ne näyttävät seistessä.  Tässä vielä lähikuva tuosta lintukankaasta. Niin että helteille jatkoa vaan kiitos, täällä on varauduttu. Kissakaan ei pane pahakseen.   Ps. On täällä neulottukin. Mietestä ei tullutkaan Miette mystisen mitta...

tai ainakin heikunkeikun! Eli tilkkutäkki Huvikumpu on viimein valmis - tikattu, kantattu ja pesty. Ja olen tyytyväinen, tästä tuli hyvä.  

Paras alkuinnostus jossa jaksoin tikata pitkiäkin hetkiä on jo ohitettu, mutta mukavaa puuhaa tuo tikkaaminen edelleenkin on ja peitto etsiytyy syliin lähes aina television äärelle tai satunnaisina muina joutohetkinä. Mitä enemmän tikkaan, sitä enemmän tykästyn peittoon. Olen ottanut tikkaamisen suhteen aika rennosti. Osan kuvioista olen piirtänyt sabluunan avulla, osan vapaalla kädellä ja osan ihan vaan ommellut ilman sen kummempia suuntaviivoja. Lopputulos on omaa silmää miellyttävä. Nyt aletaan olla tikkausten suhteen jo ihan loppumetreillä, pian pääsen ompelemaan reunusta! Viime viikolla ompelin myös uuden essun vanhasta kesähameesta. Essu on jo käytön jälkeen pesussa, eikä kuvaa valmiista tuotoksesta tullut otettua...

Flunssa on kaatanut petiin, mutta onneksi on tilkkupeitto. Sen voi vetää mukavasti syliin ja tikata. Arvelin jo etukäteen pitäväni tikkaamisesta, ja niin tosiaan pidänkin. Mukavien kuvioiden ja vaihtelevien viivojen tikkaamisesta. Pitkät suorat linjat eivät totisesti ole minua varten!  Tauti ei toistaiseksi näytä hiipumisen merkkejä, joten eiköhän tämä tästä valmistu.

Pieni ompelutyö tosi tarpeeseen. Meillä juodaan vähintään pannullinen teetä päivässä. Teepannun alla on näppärää olla oma alusensa, jottei nokan vartta väistämättä valuva teetippa sotke pöytäliinaa. Alusen puolestaan on näppärää olla sen verran tumma, ettei se siihen väistämättä valuva teetippa näy rumina läikkinä. Leikkasin palat vanhoista farkuista, ja kanttasin sinnepäin pilkullisella nauhalla. Tästä tulee mieleen Minni Hiiri!

Tilkkupeitot ovat mielestäni ihania. Niissä on jotain valtavan kodikasta ja lämmintä. Vuosien mittaan olen muutamankin kerran meinannut ryhtyä ompelemaan sellaista itsekin, mutta aina jänistänyt. Hommassa kun nimittäin on sellainen pieni mutka, että säntillinen ompelutyö ja minä emme oikein kuulu yhteen. Ja tilkkutöissähän pitää olla säntillinen. Leikata palat täsmällisen kokoisiksi ja pitää saumavarat ommellessa tasaisina. Ja näpertää pienten palasten kanssa turhautumiseen asti. Mikään näistä ei lopulta oikein sovi minulle. Jokin aika sitten kangasvarastoani kaivellessa päätin kuitenkin rohkaista mieleni. Mihin paremmin saisi kaikenlaisia kankaan jämäpaloja upotettua kuin peittoon?! Päätin antaa piutpaut säntillisille tilkkutyöohjeille ja ryhdyin työstämään omaa peittoani yläasteella opetetulla kaitaletekniikalla. Siinä leikataan kankaista (suunnilleen) tasaisen paksuisia suikaleita, jotka ommellaan yhtenäiseksi raidalliseksi pinnaksi. Näin saatu kangas leikataan sitten uudelleen...

Blogissa on tähän asti esitelty lähinnä neuleita ja muutamia virkkuutöitä, mutta viime vuosina olen myös alkanut tutustua ompeluun. Todenteolla innostuin puuhasta löydettyäni Joka tyypin kaavakirjan. Vasta sen myötä uskaltauduin soveltamaan kaavoja omiin tarpeisiini, kokeilemaan ja leikittelemään sekä niillä että kankailla.   Tämäkin hame on tehty kirjan kaavojen pohjalta. Kuva on valitettavasti (taas kerran... kröhöm) melko onneton, mutta kyseessä on tuollainen puoleen sääreen ulottuva hame, jossa on edessä ja takana laskokset. Helmassa on erillinen laskostettu kaitale, jonka sauman päälle ompelin vielä koristenauhan. Nauhan saumakohdan puolestaan peitin napilla. Ompelutöitä tulen varmasti esittelemään blogissa jatkossa lisääkin. Menossa on nimittäin tällä hetkellä operaatio Kangasvaraston tuhoaminen. Sen kanssa rinnakkain kulkee kyllä edelleen operaatio Lankavaraston tuhoaminen, mutta edellisessä muutossa lahjoitin jo suuren osan villalankojani eteenpäin, joten valmis...

Huomenna loppiaisena matkustamme Lahteen juhlimaan. Juhlaan onkin aihetta, sillä tuttavaperheemme on muuttanut uuteen kotiin ja isä valmistui joulun alla ammattiin. Lisäksi vielä ulkomailta Suomen vierailulla oleva ystävämme täytti jokin aika sitten 30 vuotta. Näitä kaikkia juhlitaan sitten huomenna samalla kertaa. Lahjat annetaan tällä kertaa tylsästi rahana, joskin mukavasti kohdennettuna uuteen autoon ja itsensä hemmotteluun. Rahalahjan lisäksi on kuitenkin mukava antaa edes jotain pientä käsin kosketeltavaa, jotain josta jää muisto. Synttärisankari saa tällä kertaa yllä näkyvän heijastimen. Vähän yksinkertaistettu (= viime hetken kiireessä väsyneenä ideoitu) muoto aiemmin esitellystä pehmoheijastimesta . Siksakit on tuossa vaan koristeina tai huijauksena, oikeasti kaikki osat on liitetty toisiinsa reippaalla määrällä erikeepperiä. Tuparilahjan konkreettinen osuus on, yllättäen, kaksi tiskirättiä. Neulottu tutuista ohuehkoista puuvillalangoista, ruskea on Mandarin Petitiä, muu...

Koulun käsityötunneilla ollaan syksyn mittaan neulottu, neulottu ja neulottu... Neulottu niin pitkään ja hartaasti, että jouduin toteamaan ettei millään enää ehditä ennen joulua ommella suunniteltuja pehmoeläimiä. Jotain kuitenkin täytyy ommella, opsin mukaan jotain jossa harjoiteltaisiin päällikeompelua ja kaarevan sauman kääntämistä, ja niinpä tulin ajatelleeksi heijastimia. Pieni, nopea, tavoitteet täyttävä ja käytännöllinen työ. Tässä oma harjoituskappaleeni aiheesta, Tsirppi (meni jo pikkujoululahjaksi, täytyy tehdän luokkaan uusi...). Muita malleja ovat kettu (jota tosin oravaksikin arvailtiin), kilpikonna, kissa, lepakko ja hiiri. Ostin kotiin vähän reilumminkin tuota heijastinnauhaa, näistä taitaa tulla tämän vuoden joululahjoja. Muutakin pientä on syntynyt. Käsityöpuodissa on joulukauden avajaiset 23.11. Tavallisten lapasten lisäksi (joita ei kylläkään monia ole valmistunut...) virkkasin täksi jouluksi myyntiin lumihiutaleita. Olen tehnyt näitä jo parina aiempana jouluna ...

Kummipojasta tuli loppukesästä isoveli. Siihen hätään en ehtinyt mitään tehdä tai lähettää hänelle tai pikkuveljellekään. Ensi viikolla pikkuveljellä on ristiäiset, joihin ei valitettavasti päästä osallistumaan, mutta sain kuitenkin aikaiseksi jotain pientä molemmille pojille (jotain hyvää flunssasakin, jota oon sairastanut koko viikonlopun!). Pikkuveli saa perinteiset, miehekkään harmaat tossut. Lankana Wool, jonka menekki jäi punnitsematta, reilusti alle kerä kuitenkin. Puikkoina oli 3,25 milliset.  Isoveljelle puolestaan lähtee oma laukku. Ikää pikkumiehellä on 1,5 vuotta, ja ainakin muita tuttavapiirin saman ikäisiä laukut kovasti viehättävät. Toivottavasti tämäkin on mieleinen! Laukku on vuoritettu yksivärisellä tummanpunaisella kankaalla. Kaikki kankaat on peräisin tilkkukokoelmistani. Erityisen tyytyväinen tässä laukussa oon tohon painokuvioon. Kirjaimet on painanettu puisella syömäpuikolla (siinä oli sellainen tasainen pää), ja veljekset peukalolla ja etusormella. Vii...

Viikonloppu kului kotona rauhallisesti flunssasta toipuessa, ja oli mukavan tuottoisa :) Mitään en ihan täysin valmiiksi saanut, mutta viimeistelyä vaille kuitenkin. Pisimmälle valmistuivat lapaset, ne pitää enää päätellä. Lapaset ovat menossa myynitin, ja mallina niissä on yksi suosikeistani, isomummon lapasista kopiotu. Mitään nimeä kuviolle en ole löytänyt. Se muistuttaa toisaalta Lavansaaren, toisaalta Seiskarin lapasten mallia, mutta on kuitenkin omanlaisensa. Toistaiseksi olen päätynyt kutsumaan näitä Aitomäki-lapasiksi mummon asuinpaikan mukaan. Oikeampi nimi olisi kyllä varmaan Hyppälä-lapaset, Karjalasta Hyppälän kylästä kun mummo alunperin oli kotoisin. Lankana näissä on Maija, kolmosen puikoilla neulottu. Kirahvejakin syntyi. Nämä on ajateltu lähinnä vauvan leluiksi, mutta kyllä niitä asustaa tiettävästi muutaman aikuisenkin lemmikkinä. Tälläkertaa värit varmaan kyllä vetoaa enemmän juurikin aikuisiin kun vauvoihin... Kauniita, mutta myönnettäköön että melko hailakoita...