Neulanen

Kuukausi sitten kerroin veljeni Suomesta tilanneen minulta uuden parin villasukkia. Lankalähetys Suomesta saapui, ja nyt on veljen sukat neulottu! Sukat on tehty toiveenmukaisesti samanlaisiksi kuin edellinenkin pari. Neuloin samoista langoista sukat myös veljen kihlatulle, erilaisella raidoituksella vain. Nämä koon 36 sukat syntyivätkin todella nopeasti! Lankaakin jäi vielä yli, ehkä niistä yhdet lyhytvartiset naistensukat syntyisi? Aluksi vähän hirvitti, kun lupasin ottaa sukat neulottavakseni näin keskelle kuumaakautta. Olen näiden sukkien myötä kuitenkin suorastaan yllättänyt, miten hyvin villasekoitekin taipuu neulottavaksi kuumalla säällä. Päivän kuumimpaan aikaan neule on tauolla (n. klo 12-16), kun liki 40 asteessa kädet ovat joka tapauksessa turhan hikiset neulomiseen. Mutta aamuisin ja iltaisin neulominen sujuu kevyesti. Sekä tietysti ilmastoiduissa tiloissa, kuten kahviloissa tai tähän saumaan sopivasti sattuneissa parissa seminaarissa. Kuten näkyy, langat ...

Kun alun perin ostin nämä puuvillalangat, niistä piti tulla virkattu kassi, jonka tekisin viikon mittaisen seminaarin aikana. Seminaariin osallistumien jäi kuitenkin minun osaltani varsin lyhyeksi, koska koiramme sairastui poissaolomme aikana kohtutulehdukseen. Koiran hoitaja vei onneksi koiran ripeästi eläinlääkärille, ja kohtu poistettiin leikkauksessa. Hänellä ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta vastata leikatun koiran jatkohoidosta, joten jätin miehen seminaariin ja matkustin kotiin. Näissä muutoksissa se laukkukin sitten jäi virkkaamatta. Sen sijaan syntyi neulottu tyynynpäällinen. Pintaneule on kaksinkertaista helmineuletta. Lanka on nimetöntä, paksuhkoa ja tiukkakierteistä puuvillaa. Toivon sydämestäni, että värit pitävät myös pesussa! Täkäläisillä langoilla kun on taipumusta värjätä. En kuitenkaan nyt käsitellyt näitä mitenkään etukäteen, jännitystä elämään! Näistä kuvista muuten näkee hyvin, miten värit ovat nykyään paljon enemmän läsnä kotona, kuin ennen. Olen aina pitän...

Kyllä neulojan mieltä lämmittää, kun lahjaneuleita käytetään ja rakastetaan! Kuvan sukat kuuluvat veljelleni, neuloin ne joululahjaksi varmasti yli 5 vuotta sitten. Kuvan mukana tuli vieno toive uusista sukista, samanlaisista. Ja mielellänihän minä neulon! Kysyin mahdollisia sukkatoiveita myös toiselta veljeltä, hänkin ottaa mielellään parin, keltaiset. Lupasin neuloa myös molempien puolisoille, toiselle kirkkaan vihreä-harmaat, toiselle punaiset. Meillä tykätään väreistä! Ihana päästä neulomaan sukkia yli kolmen vuoden tauon jälkeen! Juuri alkanut kuuma kausi asettaa tiettyjä haasteita villan neulomiselle, mutta eiköhän siitä selvitä. Pitänee linnoittautua ilmastoituun kahvilaan neulomaan? (Meillä kotona ei ole ilmastointia.) Mies onkin juuri sopivasti käymässä Suomessa, joten lähetin hänelle ostoslistan. En ole mikään suuri 7 veljeksen ja Nallen fani, mutta koska ne ovat helpoiten marketeista löydettäviä lankoja, niillä mennään. Vähän aikaa pitää siis vielä odotella lankojen s...

Kun reilu 3 vuotta sitten muutimme Thaimaahan, bloggaaminen jäi. Aika meni alkuun selviytymiseen ja sopeutumiseen, tasapainoa työn ja vapaa-ajan välillä oli vaikea löytää. Ilmastokin vei voimia. En myöskään oikein löytänyt sopivia käsityötarvikkeita. Tuntui, että olin tällä(kin) saralla elämssäni aika hukassa. Lisäksi samaan aikaan some tuntui siirtyvän blogeista entistä enemmän Facen ja Instagrammin suuntaan. Hiljalleen elämä on asettunut uomiinsa. Arjesta on tullut arkea, ja ne käsityötarvikkeetkin ovat löytyneet. Osa tosin Suomesta lähetettyinä. Entistä vahvemmin olen siirtynyt käyttämään kierrätysmateriaaleja. Alan myös hiljalleen löytää itseäni ja tyyliäni tässä kovin erilaisessa maassa. Rakastin, ja rakastan edelleen, meidän viimeistä kotia Suomessa. Sen värejä ja tunnelmaa. Täällä - kaikki on erilaista. Tähän maahan suomalaisen kaunis ja harmonisen vaalea ja murrettu sävymaailma istuu huonosti. Valo on erilainen ja luonnon värit niin vahvoja, että vanhat suosikit näyt...

Vieläkin jatketaan ompelu- ja farkkulinjalla. Tässä työssä farkkua on tosin vain reunusten verran. Neulettakin on tulossa - farkun sinisenä. Meillä on isomummoltani peritty ihana pieni keinutuoli, joka on seurannut mukanani siitä lähtien, kun muutin pois lapsuuden kodista. Keinutuoli on pitkään ollut ilman kunnollista mattoa. Varastontuhoamishengessä tarpeeseen syntyi tilkkumatto. Kankaina käytin puuvilla-, pellava- ja pellavasekoitetilkkuja, kaikki hieman paksumpaa laatua. Uloin reunus (jälleen) vanhoista farkuista. Kuten näkyy, päätin jälleen suhtautua tilkkuiluun varsin rennolla kädellä. Tilkut ovat kutakuinkin saman kokoisia, mutta sommittelussa on menty osittain sattuman, osittain fiiliksen ohjaamana. Vanuna käytin tilkkupeitosta ylijäänytta puuvilla vanua.Tikkauksen tein jälleen käsin, ihan vaan suoria linjoja tällä kertaa. Hyvin tämä on toiminut!

Tai oikeastaan vaan niiden päälliset. Puhelinkoteloa tehdäessä totesin, että nyt voisi olla hyvä aika siirtää loputkin farkut kaapin pohjalta hyödyllisempään käyttöön. Hetken harkitsin torkkupeiton tekemistä, mutta olin kerrankin realisti ja myönsin ettei siihen juuri nyt ole aikaa. Sohvan koristetyynyt ovat olleet vähän kulahtaneita jo pitemmän aikaan, joten päätin tehdä niille uudet pääliset. Tässä molempien tyynyjen takakappaleet ennen ompelua. Leikkelin farkkujen lahkeista suikaleita ja asettelin niitä limittäin haluamaani järjestykseen. Päälle neulasin tyynyn kaavan ja leikkasin kappaleet sen mukaan. Lopuksi vielä täytin mahdollisesti jääneet tyhjät kohdat pienillä tilkuilla. Samalla metodilla on tehty muuten myös hame, joka näkyi kalanpyrstö-huivi -postissa. Toimii. Ompelin saumat ensin suoralla ompeleella ja senjälkeen vielä huolittelin. Risareunat siis jäivät näkyviin, mutta niiden ei ihan kauheasti enempää pitäisi rispaantua. Molemmissa tyynyissä on toisella pu...

Sain alkuviikosta uuden puhelimen, joten tehtävälistan kärkeen kiilasi kotelo sille. Selailin vaikka mitä ihania malleja Pinterestistä, mutta lopulta eniten miellytti simppeli denim-kotelo . Olen onneksi säilyttänyt muutamatkin miehen vanhat farkut, joten materiaaleja ei tarvinut kauaa metsästää. Sen kun vain valitsin mieleisimmän sävyn. Onnistuin tekemään kotelosta sopivan "tyköistuvan", mutta ompelin takapuolelle vielä varuiksi napin, jotta puhelin ei varmasti tipahda kotelostaan.

Tänään juhlitaan sukulaistytön ripille pääsyä. Välineinä huopakynät, puuvärit ja kangastilkut. Minä tykkään, toivottavasti sankarikin.

Entinen pannumyssy alkoi olla aikansa elänyt, joten oli aika tehdä uusi. Kankaat ovat pellavaa, kappaleiden välissä on puuvillavanua ja tikkaus on tehty pellava- ja puuvillalangoilla. Lintu on maalattu kangasväreillä erilliselle kankaalle, topattu kevyesti ja aplikoitu paikoilleen.

- eli farkkutytön kesähuivi. Puolitoista vuotta siinä meni, ennen kuin Joukahainen osasi päättää, minkälaiseksi huiviksi se isona haluaa. Muutamatkin yritelmät tuli neulottua, muutamat lähes valmiiksi asti, mutta purkuun ne päätyivät aina. Yllättävän hyvin ja kauniina lanka näistä kaikista selvisi! Nyt huivi on kuitenkin valmis!Suunnitelmat ja tahto muuttuivat kyllä vielä kesken neulomisenkin. Aloitin neulomisen Heidi Alanderin Eyeblink -ohjeella. Sileää osaa neuloessani ja välillä vähän ideoita hakiessani Meadow Grass -huivin (myös Heidin ohje) reunuskuvio alkoi miellyttää enemmän. Pienellä laskeskelulla sain silmukkamäärätkin täsmäämään. Pidin päivän mittaisen tauon, ja yhtäkkiä keksin, että tämä lanka tarvitseekin kaverikseen jotain isompaa ja selkeämpää. Mallineulekirjasta olin jo aiemmin katsellut riikinkukon pyrstö -nimistä kuviota( joka tosin minulle tuo enemmän mieleen kalanpyrstöt, etenkin tähän lankaan yhdistettynä). Kun Ravelrystä sitten vielä tuli vastaan T...

Nyt on sitten Maijat tuhottu - lähes. Muutamia pieniä nöttösiä on vielä nurkissa. Samoin hieman Jannea ja 7 veljestä. Katsotaan, mitä niistä vielä syntyy, tosin ehkä vasta sitten syksymmällä. Kesäksi ois vähän muutakin neulottavaa kuin sukat. Päättelyurakka vähän hirvitti etukäteen, mutta yllättävän kevyestihän se lopulta meni television äärellä. Lankaa näihin upposi 68 g, koko n. 39/40. Neuloin sukat kärjestä alkaen. Toisessa sukassa punainen lanka loppui harmittavasti päätellessä viimeisellä puikolla. Päättelin sitten loppuun oranssilla. Sopii ihan hyvin tähän räsymattofiilikseen, muutamassa muussakin kohdassa raidat on pikkuisen erilaisia.

Niistä tuli sammakot. Kärjestä aloitetut, kiilakantapäälliset pintaneuleiset sammakkosukat kokoa 37/38. En oikein tykkää. Mutta on ne sukat. Tosi vihreät sukat.  Raitasukkia oli alunperin tarkoitus tehdä vain kolmet, mutta jämiä jäi vielä sen verran, että puikoilla on vielä neljännetkin. Valmistuvat ehkä jo viikonlopun aikana. Toivoisin. Vähän räsymattotunnelmaa. Langanpäät päättelen ihan perinteisesti, joten niissä voi kyllä vierähtää ensi viikonkin puolelle. Ja räsymatoista puheenollen, seuraava (tai siis tässä limittäin menossa oleva) syntyy näistä keräsistä. Reilun viikon kuluessa olen joutessani leikellyt ja kerinyt, nyt pitäisi uskaltaa aloittaa. Kangaspuita ei ole käytössä, tämä syntyy ihan käsipelillä. Lisää aiheesta sitten, kun on jotain nähtävää.

Ensin esittelyssä raitasukkaprojektin sukat nro 2. Punaista, oranssia ja keltaista, jalkaosassa poikkeuksena ohuemmat vihreä ja harmaa raita (eli vähän sama idea kuin ensimmäisissäkin sukissa... ).  Ihan perussukat jälleen, koko n. 37. Maijaa kului 65 grammaa, eli 650 dekagrammaa, 6500 senttigrammaa eli 65000 milligrammaa, osaisivat viidesluokkalaiseni tämän päivän yksikkömuunnosharjoitteiden jälkeen kertoa.  Väinö-säärystimet neuloin jo syksyllä, mutta kiireiden vuoksi ne jäivät silloin bloggaamatta. Nyt säät ovat jälleen säärystimien käytölle sopivat ja Väinöt ovat päässeet ulkoilemaan. Lankaa on samaa Karnaluksista ostettua alpakkaa, josta kolme vuotta sitten neuloin (edelleen kovassa käytössä olevan) perhosbaskerin . Nappi ja nauhakin ovat samanlaiset, mä oon nyt tosi tyylikäs!

Kuulun itse siihen ihmistyyppiin, joka mielellään hypistelee jotain sormissaan kuunnellessaan tai puhuessaan. Kädet löytävät aina läheltä kynän, kumin, langanpätkän, sinitarrapalasen tai muuta sopivaa, jos neulomista tai virkkaamista ei ole saatavilla. Myös moni oppilaistani kuuluu tähän ryhmään. Luokassa käsiin pyöriteltäväksi eksyy useimmiten juuri se kynä, kumi tai viivotin. Näidenkään hypistelyssä ei varsinaisesti ole mitään muuta vikaa kuin se, että niistä kaikista kuuluu väistämättä ääntä kun ne kolisevat ja kilisevät pulpettia vasten. Reilusti yli 20 oppilaan luokassa tämä on jo ihan oikea ongelma. Ratkaisuksi tartuin koukkuun ja virkkasin kerän lopuista kuulia, keskittymiskavereita. Niitä löytyy eri kokoisina ja eri tuntuisista materiaaleista tehtyinä (villa, puuvilla, pellava) rasiasta luokan perältä. Sieltä saa sitten halutessaan hakea kaverin hypisteltäväksi ja puristeltavaksi. Lapset (5.lk) ottivat pallukat hienosti vastaan - ja jatkuva kilinä ja kolina on vähent...

 Rentoutumista.  Perjantain kauppareissulta ostettu Flown Book for paper lovers, yli 300 sivua kortteja, kirjekuoria, julisteita, lahjapaperia, viirejä, askartelupapereita ja vaikka mitä muuta. Pari tiskirättiä tuliaisiksi ystävälle. Kahvilla sitruunakakkua. Vaatimattoman näköistä, mutta ihan mahtavan hyvää. Sitruunakakun ohje: 1,5 cup jauhoja 1c sokeria 1,5tl leivinjauhetta 3 munaa 2 sitruunan raastettu kuori 1 sitruunan mehu 1/2 c öljyä tai voita ripaus suolaa Sekoita aineet ja paista kakkua 175 asteessa n. 40 minuuttia. Kakun paistuessa valmista sitruunasiirappi. 1/4c sokeria 1 sitruunan mehu Keitä hiljalleen, usein sekoittaen, kunnes sokeri on sulanut. Kun kakku on paistunut, pistele kakun pinta pieniä reikiä esim. haarukalla. Valele kakun pinta sitruunasiirapilla ja anna imeytyä. (Ohje on alunperin englanninkielinen, joten mitat ovat valitettavasti kupeissa)

Jämälankaraitasukista ensimmäiset ovat valmistuneet. Tai ovat olleet valmistuneet jo tovin, mutta nyt ne on kuvattukin. Ihan tavalliset n. koon 38raitasukat varresta aloitettuina. Lankana Gjestalin Maija, jota kului yhteensä 82 grammaa. Tein näihin vähän leveämmän varren, jota voi sitten helposti pitää housujen päälläkin. Itselle nämä eivät ole jäämässä, vaan päätyvät lahjakoriin odottamaan sopivaa ottajaa. Punasävyiset sukatkin ovat jo puikoilla, niistä lisää sitten myöhemmin.

 Sorteerasin jälleen kerran lankavarastoani ja käytin Parisin loput tällaiseen keittiöpyyhkeeseen. 50 silmukkaa, nelosen puikot ja 113g lankaa. Tykkään. Käyttökelpoisuutta pääsen arvioimaan, kunhan pyyhe ensin selviää ensimmäisestä pesustaan. Pyyhkeen jälkeekin lankaa jäi vielä hieman. Niistä virkkasin alusen pressopannulle. Nyt on Parisit käytetty!  

Tulihan niistä lopulta lapaset, kaiken purkamisen ja uudelleen aloittamisen jälkeen. Ei ihan sellaiset, kuin alunperin ajattelin, mutta lapaset kumminkin. Alkuperäisestä innostajasta näkyy näissä pyöreä kärkikavennus ja tiplat, jotka lopulta toteutinkin linnunsilminä. Lankana Smartin ja Maija jämiä, yhteensä 65 grammaa. Olen niitä ehtinyt jo käyttääkin, ja täytyy myöntää että intialainen peukalokiila on ihan huippu! Mielessä pyörii monenlaisia ideoita, mitä kaikkea sen ja kirjoneuleen kanssa voisi kehitelläkään, mutta voi olla että ne jäävät tällä erää toteuttamatta. Akuutti lapastarve on nyt tyydytetty, ja on aika siirtyä seuraaviin puuhiin. Tänään se tarkoittaa laskiaspullien leipomista ja olohuoneen järjestyksen vaihtamista, huomenna jotain muuta mukavaa. Nyt on loma!

Syksyllä sormikkaat hajosivat. Ei oikeastaan kovin suuri menetys, akryyliset, nyppääntyneet eivätkä kovin kauniit tai lämpimät. Yritin etsiskellä kaupoista uusia, turhaan. Olen aina ollut vähän epäluuloinen sormikkaiden neulomisen suhteen, mutta nyt päätin voittaa ennakkoluuloni. Ja eihän se sitten niin vaikeaa ollutkaan! Seurasin suurin piirtein Bambula-blogin ohjetta . Sormikkaisiin kului 52g Maijaa. Ihan toimivathan näistä tuli, sopivat suunnilleen nollakelille. Vähän vielä harkitsen pitäisikö keväämmällä neuloa toiset, vähän ohuemmat.