Kuulun itse siihen ihmistyyppiin, joka mielellään hypistelee jotain sormissaan kuunnellessaan tai puhuessaan. Kädet löytävät aina läheltä kynän, kumin, langanpätkän, sinitarrapalasen tai muuta sopivaa, jos neulomista tai virkkaamista ei ole saatavilla. Myös moni oppilaistani kuuluu tähän ryhmään. Luokassa käsiin pyöriteltäväksi eksyy useimmiten juuri se kynä, kumi tai viivotin. Näidenkään hypistelyssä ei varsinaisesti ole mitään muuta vikaa kuin se, että niistä kaikista kuuluu väistämättä ääntä kun ne kolisevat ja kilisevät pulpettia vasten. Reilusti yli 20 oppilaan luokassa tämä on jo ihan oikea ongelma. Ratkaisuksi tartuin koukkuun ja virkkasin kerän lopuista kuulia, keskittymiskavereita. Niitä löytyy eri kokoisina ja eri tuntuisista materiaaleista tehtyinä (villa, puuvilla, pellava) rasiasta luokan perältä. Sieltä saa sitten halutessaan hakea kaverin hypisteltäväksi ja puristeltavaksi. Lapset (5.lk) ottivat pallukat hienosti vastaan - ja jatkuva kilinä ja kolina on vähent...
- kaunista ja käytännöllistä