Neulanen

Vieläkin jatketaan ompelu- ja farkkulinjalla. Tässä työssä farkkua on tosin vain reunusten verran. Neulettakin on tulossa - farkun sinisenä. Meillä on isomummoltani peritty ihana pieni keinutuoli, joka on seurannut mukanani siitä lähtien, kun muutin pois lapsuuden kodista. Keinutuoli on pitkään ollut ilman kunnollista mattoa. Varastontuhoamishengessä tarpeeseen syntyi tilkkumatto. Kankaina käytin puuvilla-, pellava- ja pellavasekoitetilkkuja, kaikki hieman paksumpaa laatua. Uloin reunus (jälleen) vanhoista farkuista. Kuten näkyy, päätin jälleen suhtautua tilkkuiluun varsin rennolla kädellä. Tilkut ovat kutakuinkin saman kokoisia, mutta sommittelussa on menty osittain sattuman, osittain fiiliksen ohjaamana. Vanuna käytin tilkkupeitosta ylijäänytta puuvilla vanua.Tikkauksen tein jälleen käsin, ihan vaan suoria linjoja tällä kertaa. Hyvin tämä on toiminut!

Tai oikeastaan vaan niiden päälliset. Puhelinkoteloa tehdäessä totesin, että nyt voisi olla hyvä aika siirtää loputkin farkut kaapin pohjalta hyödyllisempään käyttöön. Hetken harkitsin torkkupeiton tekemistä, mutta olin kerrankin realisti ja myönsin ettei siihen juuri nyt ole aikaa. Sohvan koristetyynyt ovat olleet vähän kulahtaneita jo pitemmän aikaan, joten päätin tehdä niille uudet pääliset. Tässä molempien tyynyjen takakappaleet ennen ompelua. Leikkelin farkkujen lahkeista suikaleita ja asettelin niitä limittäin haluamaani järjestykseen. Päälle neulasin tyynyn kaavan ja leikkasin kappaleet sen mukaan. Lopuksi vielä täytin mahdollisesti jääneet tyhjät kohdat pienillä tilkuilla. Samalla metodilla on tehty muuten myös hame, joka näkyi kalanpyrstö-huivi -postissa. Toimii. Ompelin saumat ensin suoralla ompeleella ja senjälkeen vielä huolittelin. Risareunat siis jäivät näkyviin, mutta niiden ei ihan kauheasti enempää pitäisi rispaantua. Molemmissa tyynyissä on toisella pu...

Entinen pannumyssy alkoi olla aikansa elänyt, joten oli aika tehdä uusi. Kankaat ovat pellavaa, kappaleiden välissä on puuvillavanua ja tikkaus on tehty pellava- ja puuvillalangoilla. Lintu on maalattu kangasväreillä erilliselle kankaalle, topattu kevyesti ja aplikoitu paikoilleen.

tai ainakin heikunkeikun! Eli tilkkutäkki Huvikumpu on viimein valmis - tikattu, kantattu ja pesty. Ja olen tyytyväinen, tästä tuli hyvä.  

Paras alkuinnostus jossa jaksoin tikata pitkiäkin hetkiä on jo ohitettu, mutta mukavaa puuhaa tuo tikkaaminen edelleenkin on ja peitto etsiytyy syliin lähes aina television äärelle tai satunnaisina muina joutohetkinä. Mitä enemmän tikkaan, sitä enemmän tykästyn peittoon. Olen ottanut tikkaamisen suhteen aika rennosti. Osan kuvioista olen piirtänyt sabluunan avulla, osan vapaalla kädellä ja osan ihan vaan ommellut ilman sen kummempia suuntaviivoja. Lopputulos on omaa silmää miellyttävä. Nyt aletaan olla tikkausten suhteen jo ihan loppumetreillä, pian pääsen ompelemaan reunusta! Viime viikolla ompelin myös uuden essun vanhasta kesähameesta. Essu on jo käytön jälkeen pesussa, eikä kuvaa valmiista tuotoksesta tullut otettua...

Flunssa on kaatanut petiin, mutta onneksi on tilkkupeitto. Sen voi vetää mukavasti syliin ja tikata. Arvelin jo etukäteen pitäväni tikkaamisesta, ja niin tosiaan pidänkin. Mukavien kuvioiden ja vaihtelevien viivojen tikkaamisesta. Pitkät suorat linjat eivät totisesti ole minua varten!  Tauti ei toistaiseksi näytä hiipumisen merkkejä, joten eiköhän tämä tästä valmistu.

Tilkkupeitot ovat mielestäni ihania. Niissä on jotain valtavan kodikasta ja lämmintä. Vuosien mittaan olen muutamankin kerran meinannut ryhtyä ompelemaan sellaista itsekin, mutta aina jänistänyt. Hommassa kun nimittäin on sellainen pieni mutka, että säntillinen ompelutyö ja minä emme oikein kuulu yhteen. Ja tilkkutöissähän pitää olla säntillinen. Leikata palat täsmällisen kokoisiksi ja pitää saumavarat ommellessa tasaisina. Ja näpertää pienten palasten kanssa turhautumiseen asti. Mikään näistä ei lopulta oikein sovi minulle. Jokin aika sitten kangasvarastoani kaivellessa päätin kuitenkin rohkaista mieleni. Mihin paremmin saisi kaikenlaisia kankaan jämäpaloja upotettua kuin peittoon?! Päätin antaa piutpaut säntillisille tilkkutyöohjeille ja ryhdyin työstämään omaa peittoani yläasteella opetetulla kaitaletekniikalla. Siinä leikataan kankaista (suunnilleen) tasaisen paksuisia suikaleita, jotka ommellaan yhtenäiseksi raidalliseksi pinnaksi. Näin saatu kangas leikataan sitten uudelleen...