Neulanen

Down to Earth -blog has a lovely theme going at the moment, called My Favourite Place. Ladies all over the world share their favourite place at home by pictures and words. Today was my turn ! So, I'd like to welcome you all popping in from D2E! I work as a primary school teacher, so it's been a bit quiet at the blog lately, since we just started a new semester. Classes and planning are keeping me more than busy! Feel free to take a look at my blog. It's mostly about my crafts, with some glimpses of my life, home, and cat :) It's all in Finnish, but I hope you enjoy the pictures!

Huh. Loman lopuksi vietettiin puolitoista viikkoa Englannissa, ja nyt ollaan taas sukellettu töihin ja arkeen. Aloitin tänä syksynä ensimmäistä kertaa kuudennen luokan kanssa, ja suunnittelua kyllä riittää! Varsinkin historiaan saan itse paneutua ihan kunnolla ennen kuin alan luokalle opettamaan :) Käsityöt tässä vaan kärsii.  Viimeiseen kolmeen viikkoon en ole neulonut silmukkaakaan. Ommellut vähän työlaukkua, mutta eipä siitäkään ole kuvaa. Mutta kyllä tämä tästä vielä tasaantuu! Jaanalta Open langoista tuli jo kauan sitten Liebster Awards -haaste. Yllämainituista syistä vastaaminen on vähän viivästynyt... Kiitos Jaanalle haasteesta, tässä vastauksiakin :) 1. Miksi aloitit blogin pitämisen? Aloitin ensimmäisen blogin 2006, kun innostuin muiden käsityöblogeista. Löysin muiden blogeista inspiraatiota ja iloa, ja halusin jakaa sitä itsekin. Tuntuu kivalta kuulua "yhteisöön", eikä vain nyhertää yksin kotona :)   2. Mitä blogia aloit lukea ensimmäisenä? Ja...

Vieläkin jatketaan ompelu- ja farkkulinjalla. Tässä työssä farkkua on tosin vain reunusten verran. Neulettakin on tulossa - farkun sinisenä. Meillä on isomummoltani peritty ihana pieni keinutuoli, joka on seurannut mukanani siitä lähtien, kun muutin pois lapsuuden kodista. Keinutuoli on pitkään ollut ilman kunnollista mattoa. Varastontuhoamishengessä tarpeeseen syntyi tilkkumatto. Kankaina käytin puuvilla-, pellava- ja pellavasekoitetilkkuja, kaikki hieman paksumpaa laatua. Uloin reunus (jälleen) vanhoista farkuista. Kuten näkyy, päätin jälleen suhtautua tilkkuiluun varsin rennolla kädellä. Tilkut ovat kutakuinkin saman kokoisia, mutta sommittelussa on menty osittain sattuman, osittain fiiliksen ohjaamana. Vanuna käytin tilkkupeitosta ylijäänytta puuvilla vanua.Tikkauksen tein jälleen käsin, ihan vaan suoria linjoja tällä kertaa. Hyvin tämä on toiminut!

Tai oikeastaan vaan niiden päälliset. Puhelinkoteloa tehdäessä totesin, että nyt voisi olla hyvä aika siirtää loputkin farkut kaapin pohjalta hyödyllisempään käyttöön. Hetken harkitsin torkkupeiton tekemistä, mutta olin kerrankin realisti ja myönsin ettei siihen juuri nyt ole aikaa. Sohvan koristetyynyt ovat olleet vähän kulahtaneita jo pitemmän aikaan, joten päätin tehdä niille uudet pääliset. Tässä molempien tyynyjen takakappaleet ennen ompelua. Leikkelin farkkujen lahkeista suikaleita ja asettelin niitä limittäin haluamaani järjestykseen. Päälle neulasin tyynyn kaavan ja leikkasin kappaleet sen mukaan. Lopuksi vielä täytin mahdollisesti jääneet tyhjät kohdat pienillä tilkuilla. Samalla metodilla on tehty muuten myös hame, joka näkyi kalanpyrstö-huivi -postissa. Toimii. Ompelin saumat ensin suoralla ompeleella ja senjälkeen vielä huolittelin. Risareunat siis jäivät näkyviin, mutta niiden ei ihan kauheasti enempää pitäisi rispaantua. Molemmissa tyynyissä on toisella pu...

Sain alkuviikosta uuden puhelimen, joten tehtävälistan kärkeen kiilasi kotelo sille. Selailin vaikka mitä ihania malleja Pinterestistä, mutta lopulta eniten miellytti simppeli denim-kotelo . Olen onneksi säilyttänyt muutamatkin miehen vanhat farkut, joten materiaaleja ei tarvinut kauaa metsästää. Sen kun vain valitsin mieleisimmän sävyn. Onnistuin tekemään kotelosta sopivan "tyköistuvan", mutta ompelin takapuolelle vielä varuiksi napin, jotta puhelin ei varmasti tipahda kotelostaan.

Tänään juhlitaan sukulaistytön ripille pääsyä. Välineinä huopakynät, puuvärit ja kangastilkut. Minä tykkään, toivottavasti sankarikin.

Entinen pannumyssy alkoi olla aikansa elänyt, joten oli aika tehdä uusi. Kankaat ovat pellavaa, kappaleiden välissä on puuvillavanua ja tikkaus on tehty pellava- ja puuvillalangoilla. Lintu on maalattu kangasväreillä erilliselle kankaalle, topattu kevyesti ja aplikoitu paikoilleen.

- eli farkkutytön kesähuivi. Puolitoista vuotta siinä meni, ennen kuin Joukahainen osasi päättää, minkälaiseksi huiviksi se isona haluaa. Muutamatkin yritelmät tuli neulottua, muutamat lähes valmiiksi asti, mutta purkuun ne päätyivät aina. Yllättävän hyvin ja kauniina lanka näistä kaikista selvisi! Nyt huivi on kuitenkin valmis!Suunnitelmat ja tahto muuttuivat kyllä vielä kesken neulomisenkin. Aloitin neulomisen Heidi Alanderin Eyeblink -ohjeella. Sileää osaa neuloessani ja välillä vähän ideoita hakiessani Meadow Grass -huivin (myös Heidin ohje) reunuskuvio alkoi miellyttää enemmän. Pienellä laskeskelulla sain silmukkamäärätkin täsmäämään. Pidin päivän mittaisen tauon, ja yhtäkkiä keksin, että tämä lanka tarvitseekin kaverikseen jotain isompaa ja selkeämpää. Mallineulekirjasta olin jo aiemmin katsellut riikinkukon pyrstö -nimistä kuviota( joka tosin minulle tuo enemmän mieleen kalanpyrstöt, etenkin tähän lankaan yhdistettynä). Kun Ravelrystä sitten vielä tuli vastaan T...

Kerroksia -blogin Pitko heitti alkuviikosta hauskan haasteen. Ei kun menoksi, turhia pohtimatta! 1. Paras lapsuusmuistosi? Kesät. Matkat kummin luokse Seilin saareen. 2. Lempimateriaalisi? Pellava. Tähän asti lähinnä kankaissa. Lähiaikoina ajattelin kuitenkin tilata lankaakin , kunhan ensin osaan päättää, mitä värejä haluan. 3. Mihin haluaisit matkustaa seuraavaksi? Varattiin vähän aikaa sitten lentoliput Isoon Britanniaan. Sinne siis! 4. Mieluisin urheilulaji? Tanssi. Tuttavuuteni kaikkiin urheilulajeihin on kuitenkin tällä hetkellä melko etäinen... 5. Mikä on oudoin/erikoisin tapasi? Voidella ruisleipäpala tarkasti kokonaan kulmia myöten. Niin se maistuu parhaalta. Toimitus voi joskus viedä hieman aikaa. 6. Mistä haaveilet? Käsitöiden saralla etenkin taitavammaksi vaateompelijaksi kehittymisestä. 7. Saavutus, josta olet eniten ylpeä? Käsitöissä käsintikattu pienehkö tilkkupeitto. 8. Neula, puikot vai virkkuukoukku? Puikot ovat luontevin, mutta ko...

Aloitin kesäloman kunniaksi pitkään suunnittelemani kevyen neuletakin harmaasta Novitan Kartanosta. Neule edistyi nelosen puikoilla vauhdilla. Vaikken ollenkaan koko päivää neulonut, kaikissa sopivissa väleissä vain ja illalla television äärellä, edistyi neule lähes valmiiksi parissa päivässä. Vieressä näkyvä mallitilkku osoittaa, miten kauniiksi ja siistiksi paskuillakin puikoilla kudottu neulepinta kutistuu ja muuntautuu pesussa. Toivotaan, että vaikutus on sama isommassa neuleessa!  Mutta sitten alkoivat vasemman käden ranne ja olkapää vihoitella. Neulomiselle oli pantava stoppi. Nopeastihan sitä aika käy pitkäksi, jos käsillä ei ole mitään tekemistä. Virkkaaminen rasittaa kättä vähän eri tavalla, joten fiksuna ajattelin kokeilla sitä. Kaivoin vanhaa vihreää puuvillalankaa, ja aloitin rentouttavan pitsiliinan virkkauksen, malli omasta päästä sitä mukaa kun työ etenee. Mutta arvaattekin varmaan, eihän se käsi oikein virkkaamisestakaan innostunut. Niin että nyt ei sitt...

Toissakerralla vilauttamistani kudekeristä on nyt syntynyt yksi suurehko palmikkokerä, ja ompeluakin olen jo ehtinyt aloittaa. Tästä on siis tulossa pyöreä (kylppärin?) matto. Kankaina käytin vanhoja puuvillakankaita. Tähän on uponnut yksi keittiön kappa, parin pöytäliinan jämät, miehen paita, lapsuuden lampunvarjostin, esiliina, huivi, kesähame, alushameen helma ja varmaan vielä jotain muutakin. Leikkasin kuteista n. 3 cm levyisiä.  Letittäessä pyrin kääntämään risareunat piiloon, mutta ihan kaikissa kohdissa se ei onnistunut. Letitin palmikosta hieman kaartuvan kiepauttamalla oikeanpuoleisen kuteen keskelle kahdesti peräkkäin aina silloin tällöin. Alussa useammin, loppua kohden harvemmin niinkuin virkkauksen lisäykset silloin kun virkataan ympyrää. Kuteita jatkoin Moda Bake Shop -blogissa esitetyllä tavalla . Näin vältin kaiken ompelun letitysvaiheessa! Kaikkien ohjeiden vastaisesti ompelen mattoa kasaan puuvillaisella virkkauslangalla. Lähes kaikissa lukemissani ohjeiss...

Nyt on sitten Maijat tuhottu - lähes. Muutamia pieniä nöttösiä on vielä nurkissa. Samoin hieman Jannea ja 7 veljestä. Katsotaan, mitä niistä vielä syntyy, tosin ehkä vasta sitten syksymmällä. Kesäksi ois vähän muutakin neulottavaa kuin sukat. Päättelyurakka vähän hirvitti etukäteen, mutta yllättävän kevyestihän se lopulta meni television äärellä. Lankaa näihin upposi 68 g, koko n. 39/40. Neuloin sukat kärjestä alkaen. Toisessa sukassa punainen lanka loppui harmittavasti päätellessä viimeisellä puikolla. Päättelin sitten loppuun oranssilla. Sopii ihan hyvin tähän räsymattofiilikseen, muutamassa muussakin kohdassa raidat on pikkuisen erilaisia.

Niistä tuli sammakot. Kärjestä aloitetut, kiilakantapäälliset pintaneuleiset sammakkosukat kokoa 37/38. En oikein tykkää. Mutta on ne sukat. Tosi vihreät sukat.  Raitasukkia oli alunperin tarkoitus tehdä vain kolmet, mutta jämiä jäi vielä sen verran, että puikoilla on vielä neljännetkin. Valmistuvat ehkä jo viikonlopun aikana. Toivoisin. Vähän räsymattotunnelmaa. Langanpäät päättelen ihan perinteisesti, joten niissä voi kyllä vierähtää ensi viikonkin puolelle. Ja räsymatoista puheenollen, seuraava (tai siis tässä limittäin menossa oleva) syntyy näistä keräsistä. Reilun viikon kuluessa olen joutessani leikellyt ja kerinyt, nyt pitäisi uskaltaa aloittaa. Kangaspuita ei ole käytössä, tämä syntyy ihan käsipelillä. Lisää aiheesta sitten, kun on jotain nähtävää.

Töissä vietettiin eilen vappua naamiaisten merkeissä. Asun keksiminen tuotti tavalliseen tapaan kauheasti päänvaivaa. Välillä olin jo luovuttamassa ja sanoin miehelleni esittäväni cylonia 2000-luvun Galactica-sarjasta . Voisi olla vaan tavallisesti ja vaivihkaa hyräillä All Alogn the Watchtoweria. Olisi tosin varmaan jäänyt alakoululaisille vähän hämäräksi tämä viittaus. Sitten se idea viimein tuli, ihan tyhjästä. Pukeuduin kirjatoukaksi! Tuntosarvia lukuun ottamatta kaikki tarvittava löytyi kotivarastoista. Vanhoista kirjan sivuista taiteltuja koristeita ja pieni kirjakaulakoru (evästä yllättävää nälkää varten). Vanhoihin kirjan kansiin liimasin lukemiani, lapsille suosittelemieni kirjojen nimiä.

Ensin esittelyssä raitasukkaprojektin sukat nro 2. Punaista, oranssia ja keltaista, jalkaosassa poikkeuksena ohuemmat vihreä ja harmaa raita (eli vähän sama idea kuin ensimmäisissäkin sukissa... ).  Ihan perussukat jälleen, koko n. 37. Maijaa kului 65 grammaa, eli 650 dekagrammaa, 6500 senttigrammaa eli 65000 milligrammaa, osaisivat viidesluokkalaiseni tämän päivän yksikkömuunnosharjoitteiden jälkeen kertoa.  Väinö-säärystimet neuloin jo syksyllä, mutta kiireiden vuoksi ne jäivät silloin bloggaamatta. Nyt säät ovat jälleen säärystimien käytölle sopivat ja Väinöt ovat päässeet ulkoilemaan. Lankaa on samaa Karnaluksista ostettua alpakkaa, josta kolme vuotta sitten neuloin (edelleen kovassa käytössä olevan) perhosbaskerin . Nappi ja nauhakin ovat samanlaiset, mä oon nyt tosi tyylikäs!

Arpaonni osui naistenpäivänä kohdalleen, ja voitin uuden ihanan  käsilaukun! Laukku saapui postissa jo viikko sitten. Laukku on kaunis, ja todella huolellisesti tehty. Tällä hetkellä minua viehättää erityisesti herkkien ruusujen ja farkun yhdistelmä. Täydellinen kevätkassi! Arvonnan järjesti Lappeklipp . Hänen blogistaan löytyy vielä tarkempia kuvia laukusta.

Kuulun itse siihen ihmistyyppiin, joka mielellään hypistelee jotain sormissaan kuunnellessaan tai puhuessaan. Kädet löytävät aina läheltä kynän, kumin, langanpätkän, sinitarrapalasen tai muuta sopivaa, jos neulomista tai virkkaamista ei ole saatavilla. Myös moni oppilaistani kuuluu tähän ryhmään. Luokassa käsiin pyöriteltäväksi eksyy useimmiten juuri se kynä, kumi tai viivotin. Näidenkään hypistelyssä ei varsinaisesti ole mitään muuta vikaa kuin se, että niistä kaikista kuuluu väistämättä ääntä kun ne kolisevat ja kilisevät pulpettia vasten. Reilusti yli 20 oppilaan luokassa tämä on jo ihan oikea ongelma. Ratkaisuksi tartuin koukkuun ja virkkasin kerän lopuista kuulia, keskittymiskavereita. Niitä löytyy eri kokoisina ja eri tuntuisista materiaaleista tehtyinä (villa, puuvilla, pellava) rasiasta luokan perältä. Sieltä saa sitten halutessaan hakea kaverin hypisteltäväksi ja puristeltavaksi. Lapset (5.lk) ottivat pallukat hienosti vastaan - ja jatkuva kilinä ja kolina on vähent...

 Rentoutumista.  Perjantain kauppareissulta ostettu Flown Book for paper lovers, yli 300 sivua kortteja, kirjekuoria, julisteita, lahjapaperia, viirejä, askartelupapereita ja vaikka mitä muuta. Pari tiskirättiä tuliaisiksi ystävälle. Kahvilla sitruunakakkua. Vaatimattoman näköistä, mutta ihan mahtavan hyvää. Sitruunakakun ohje: 1,5 cup jauhoja 1c sokeria 1,5tl leivinjauhetta 3 munaa 2 sitruunan raastettu kuori 1 sitruunan mehu 1/2 c öljyä tai voita ripaus suolaa Sekoita aineet ja paista kakkua 175 asteessa n. 40 minuuttia. Kakun paistuessa valmista sitruunasiirappi. 1/4c sokeria 1 sitruunan mehu Keitä hiljalleen, usein sekoittaen, kunnes sokeri on sulanut. Kun kakku on paistunut, pistele kakun pinta pieniä reikiä esim. haarukalla. Valele kakun pinta sitruunasiirapilla ja anna imeytyä. (Ohje on alunperin englanninkielinen, joten mitat ovat valitettavasti kupeissa)

Jämälankaraitasukista ensimmäiset ovat valmistuneet. Tai ovat olleet valmistuneet jo tovin, mutta nyt ne on kuvattukin. Ihan tavalliset n. koon 38raitasukat varresta aloitettuina. Lankana Gjestalin Maija, jota kului yhteensä 82 grammaa. Tein näihin vähän leveämmän varren, jota voi sitten helposti pitää housujen päälläkin. Itselle nämä eivät ole jäämässä, vaan päätyvät lahjakoriin odottamaan sopivaa ottajaa. Punasävyiset sukatkin ovat jo puikoilla, niistä lisää sitten myöhemmin.

Vajaa vuosi sitten mainitsinkin , että olemme suunnittelemassa muuttoa toiselle mantereelle. Viisumisäädösten muututtua muuttomme on nyt siirtynyt, todennäköisesti ensi vuoden alkuun asti. Käsityörintamallahan tämä tarkoittaa sitä, että minulla on enemmän aikaa kerättyjen varastojen tuhoamiseen! Ihan hyvin olen siinä kyllä edistynytkin, siivosin lomalla lankakaappini, ja tällä hetkellä kaikki lankani ja puikkoni mahtuvat yhteen banaanilaatikkoon! Uskomatonta.   Seuraavana on suunnitelmissa kutoa pois sukkalankoja. Maijoja on kertynyt kaappeihin monessa eri värissä. Lajittelin värit, punnitsin ja onnistuin jakamaan langat sopivasti kolmiin sukkiin. Kuvassa näkyvien värien lisäksi sukkiin saattaa tulla hieman lisämausteita jämälankapurkin pikkukeristä. Ensimmäiset ovat jo puikoilla!

 Sorteerasin jälleen kerran lankavarastoani ja käytin Parisin loput tällaiseen keittiöpyyhkeeseen. 50 silmukkaa, nelosen puikot ja 113g lankaa. Tykkään. Käyttökelpoisuutta pääsen arvioimaan, kunhan pyyhe ensin selviää ensimmäisestä pesustaan. Pyyhkeen jälkeekin lankaa jäi vielä hieman. Niistä virkkasin alusen pressopannulle. Nyt on Parisit käytetty!