Kuulun itse siihen ihmistyyppiin, joka mielellään hypistelee jotain sormissaan kuunnellessaan tai puhuessaan. Kädet löytävät aina läheltä kynän, kumin, langanpätkän, sinitarrapalasen tai muuta sopivaa, jos neulomista tai virkkaamista ei ole saatavilla.
Myös moni oppilaistani kuuluu tähän ryhmään. Luokassa käsiin pyöriteltäväksi eksyy useimmiten juuri se kynä, kumi tai viivotin. Näidenkään hypistelyssä ei varsinaisesti ole mitään muuta vikaa kuin se, että niistä kaikista kuuluu väistämättä ääntä kun ne kolisevat ja kilisevät pulpettia vasten. Reilusti yli 20 oppilaan luokassa tämä on jo ihan oikea ongelma.
Ratkaisuksi tartuin koukkuun ja virkkasin kerän lopuista kuulia, keskittymiskavereita. Niitä löytyy eri kokoisina ja eri tuntuisista materiaaleista tehtyinä (villa, puuvilla, pellava) rasiasta luokan perältä. Sieltä saa sitten halutessaan hakea kaverin hypisteltäväksi ja puristeltavaksi. Lapset (5.lk) ottivat pallukat hienosti vastaan - ja jatkuva kilinä ja kolina on vähentynyt!
Nämä valmistuivat todella nopeasti 2,5 ja 3 koukulla virkattuna. Täytteeksi laitoin tavallista vanua. Siemenillä täyttäen olisi tullut tosi kivan tuntuisia, vähän painavampia palloja, mutta halusin tehdä palloista pesunkestäviä. Hyvin vanukin toimii. Kun palloja ei täyttänyt ihan täyteen, ne mutoutuvat kädessä yllättävänkin hyvin.
Ihan loistava idea!
VastaaPoistaKiitos hyvin on toiminut käytännössäkin! Ensi huuman jälkeen näitä tuskin luokassa huomaakaan - tavoite täytetty.
PoistaKiva idea, vaikkapa ihan oppilaiden itsensäkin toteutettavaksi.
VastaaPoistaOnnistuisi kyllä varmasti oppilailta itseltäänkin, ainakin muutamilta. Vähän nykerrystä viimeisten kerrosten virkkaaminen pienehköllä koukulla on, mutta taitavimmat kyllä selviäisivät!
PoistaHieno idea! Jos olis laittanut vaikka herneitä, olisi sitten hikisissä käpälissä kauan pyörittyään alkanut versoa.
VastaaPoista:D
Poista