Oma valokuva
+30-v. ulkosuomalaisen käsityöblogi. Suomesta Thaimaahan muuton myötä käsityöt ovat siirtyneet neulomisesta enemmän virkkaamisen suuntaan. Samalla villalangat vaihtuivat puuvillaan. Mielelläni myös ompelisin enemmän, jos aikaa vain olisi! Blogissa esiintyy toisinaan myös 17-vuotias ulkosuomalainen kissaherra Ludvig.

31.3.2014

Huovutuspäivä

Tänään olen huovuttanut. Märkähuovuttanut. Kertailin tällä kertaa vähän tekniikkaa ennen kuin aloitin, ja nyt tuloksena oli huomattavasti siistimpiä ja parempilaatuisia kappaleita kuin viime kerran oravannahat! Kädet on korppuina mutta mieli hyvä.

Nyt huovutetuista levyistä pitäisi valmistua neulakirja ja heijastimia. Päivähän tässä koko ajan pitenee, mutta valmistaudutaan nyt kerrankin hyvissä ajoin syksyyn ja vähän jouluunkin.

Kuvia ei ole, kun kamerasta on akku loppu. Pöh. Piristykseksi kuitenkin keväinen kuva makuuhuoneen korttikollaasista.


27.3.2014

Tik-tik-tikaten

Flunssa on kaatanut petiin, mutta onneksi on tilkkupeitto. Sen voi vetää mukavasti syliin ja tikata.


Arvelin jo etukäteen pitäväni tikkaamisesta, ja niin tosiaan pidänkin. Mukavien kuvioiden ja vaihtelevien viivojen tikkaamisesta. Pitkät suorat linjat eivät totisesti ole minua varten!


 Tauti ei toistaiseksi näytä hiipumisen merkkejä, joten eiköhän tämä tästä valmistu.

23.3.2014

Minni Hiiri -pannunalunen

Pieni ompelutyö tosi tarpeeseen.


Meillä juodaan vähintään pannullinen teetä päivässä. Teepannun alla on näppärää olla oma alusensa, jottei nokan vartta väistämättä valuva teetippa sotke pöytäliinaa. Alusen puolestaan on näppärää olla sen verran tumma, ettei se siihen väistämättä valuva teetippa näy rumina läikkinä.

Leikkasin palat vanhoista farkuista, ja kanttasin sinnepäin pilkullisella nauhalla. Tästä tulee mieleen Minni Hiiri!

21.3.2014

Uusi aluevaltaus

Tilkkupeitot ovat mielestäni ihania. Niissä on jotain valtavan kodikasta ja lämmintä. Vuosien mittaan olen muutamankin kerran meinannut ryhtyä ompelemaan sellaista itsekin, mutta aina jänistänyt. Hommassa kun nimittäin on sellainen pieni mutka, että säntillinen ompelutyö ja minä emme oikein kuulu yhteen. Ja tilkkutöissähän pitää olla säntillinen. Leikata palat täsmällisen kokoisiksi ja pitää saumavarat ommellessa tasaisina. Ja näpertää pienten palasten kanssa turhautumiseen asti. Mikään näistä ei lopulta oikein sovi minulle.


Jokin aika sitten kangasvarastoani kaivellessa päätin kuitenkin rohkaista mieleni. Mihin paremmin saisi kaikenlaisia kankaan jämäpaloja upotettua kuin peittoon?! Päätin antaa piutpaut säntillisille tilkkutyöohjeille ja ryhdyin työstämään omaa peittoani yläasteella opetetulla kaitaletekniikalla. Siinä leikataan kankaista (suunnilleen) tasaisen paksuisia suikaleita, jotka ommellaan yhtenäiseksi raidalliseksi pinnaksi. Näin saatu kangas leikataan sitten uudelleen suikaleiksi pituussuunnassa. Nyt tuloksena on ruudullisia tilkkusuikaleita, joista sommitellaan ja ommellaan lopullinen pinta. Pieniä palasia ei siis tarvitse käsitellä oikeastaan missään kohden työtä.



Nyt olen päässyt työssäni hauskimpaan vaiheeseen, tikkaamiseen. Halusin ehdottomasti tikata työn käsin. Tilkkupinnan tikkaan ympyröillä, reunuksiin on suunnitteilla jotain vähän muuta.. Katsotaan sitä sitten myöhemmin. Käsin tikkaus on ollut yllättävän nopeaa, ja kerrassaan koukuttavaa. Tikkaan helmilangalla ja luultavasti monen makuun melko suurilla pistoilla.



Pidän tästä projektista enemmän kuin mistään muusta vähään aikaan! Saumat eivät osu kohdikkain eivätkä tilkut taida olla aivan minkään väriopin mukaan aseteltuja, mutta mitäs siitä. Aluksi koin jostain käsittämättömästä syystä jonkinlaisia alemmuuden tunteita oman peittoni suhteen. Mietin mm. ääneen miehelle, viitsinkö nyt tätä peittoa varten tilata vähän kalliimpaa puuvillavanulevyä vai tyytyisinkö vain halvempaan polyesterilevyyn, kun "eihän tämä nyt mikään oikea tilkkutyö ole"... Tilasin vanun (onneksi, se on ihanaa!) ja olen nyt päässyt tuosta "oikean tilkkutyön" ahdistuksestakin ohi. Työnimenä tällä on Huvikumpu.

13.3.2014

Muuttofiiliksissä

Viime postin lopussa mainitsin tavoitteestani tuhota olemassa olevia lanka- ja kangasvarastojani. Molempia on vuosien saatossa kertynyt, ja nyt on tullut aika käydä niihin määrätietoisesti käsiksi.

Olemme nimittäin muuttamassa - toiseen maahan. Ihan valtavia määriä rahtia ei aiota ottaa mukaan, joten yritän muuntaa materiaalejani mahdollisuuksien mukaan käyttötavaraksi, itselle ja muille. Onneksi muutto on vasta n. vuoden kuluttua ja olemme tehneet päätöksen siitä jo hyvän aikaa sitten, joten valmisteluaikaa on vielä ihan kiitettävästi. Ja sitä ompelu- ja neulomis- ja muuta väkerrysaikaa.

Muutto tuo mukanaan myös toisen haasteen: muutamme maahan jossa vallitsee trooppinen ilmasto, joten mun villaneuleiden tarve loppu just. Jo olemassa olevilla pärjää helposti vielä seuraavan talven! Ison osan sukkalangoista lahjoitin jo syksyllä eteenpäin, mutta muutamia villakeriä vielä pyörii nurkissa.




Kevätaurinko johdattaa onneksi mietteet pois villalangoista
Tiedän, että tähän muuttoprosessiin kuuluu ja tulee kuulumaan paljon vaikeampiakin juttuja, mutta tunnustanpa nyt kuitenkin, että villalankoja minun tulee ikävä. Pidän villasta. Pidän villaneuleiden käyttämisestä ja niiden tekemisestä.

Parhaani mukaan yritän nyt kuitenkin orientoitua puuvilla-, pellava- ja hamppulankoihin ja neuleisiin. Kevyet huivit ja neuletakit ovat varmasti käyttökelpoisia uudessakin ilmastossa.

5.3.2014

Blogissa on tähän asti esitelty lähinnä neuleita ja muutamia virkkuutöitä, mutta viime vuosina olen myös alkanut tutustua ompeluun. Todenteolla innostuin puuhasta löydettyäni Joka tyypin kaavakirjan. Vasta sen myötä uskaltauduin soveltamaan kaavoja omiin tarpeisiini, kokeilemaan ja leikittelemään sekä niillä että kankailla.

 

Tämäkin hame on tehty kirjan kaavojen pohjalta. Kuva on valitettavasti (taas kerran... kröhöm) melko onneton, mutta kyseessä on tuollainen puoleen sääreen ulottuva hame, jossa on edessä ja takana laskokset. Helmassa on erillinen laskostettu kaitale, jonka sauman päälle ompelin vielä koristenauhan. Nauhan saumakohdan puolestaan peitin napilla.

Ompelutöitä tulen varmasti esittelemään blogissa jatkossa lisääkin. Menossa on nimittäin tällä hetkellä operaatio Kangasvaraston tuhoaminen. Sen kanssa rinnakkain kulkee kyllä edelleen operaatio Lankavaraston tuhoaminen, mutta edellisessä muutossa lahjoitin jo suuren osan villalankojani eteenpäin, joten valmistuvia töitä ei liene luvassa ihan mahdottomasti. Tästä aiheesta lisää sitten ihan omassa postissaan myöhemmin.


3.3.2014

Rapeaa patonkia

Törmäsin jokin aika sitten herkullisen kuuloiseen patonkiohjeeseen. Ohje vaikutti helpolta, mutta kaikkine nostatuksineen vaatii aikaa, joten leivonta jäi odottamaan sopivaa hetkeä. Pari päivää sitten se vihdoin koitti kun mies oli koko päivän reissussa ja minä vapaalla kotona.

Ohje oli todella helppo. Nautin etenkin enimmäistä kertaa kokeilemastani tavasta vaivata taikinaa mäiskimällä sitä useamman kymmenen kertaa työpöytään. Peittoaa perinteisen vaivaamisen mennen tullen :)!

Lopputuloskin oli herkullinen. Kostean sitkeä sisus ja rapea kuori. Viimeinen nostatus ennen uuniin laittoa jäi minulla vähän lyhyeksi (n. 20min), koska saimme yllättäen iloisen puhelun ystäviltä, joita emme pitkään aikaan olleet tavanneet. He olivat käymässä meillä päin ja kysyivät, voisivatko poiketa samalla kylässä. Lykkäsin patongit siis uuniin siten, että saimme syödä tuoretta leipää kahvipöydässä. Ei hullumpi ajoitus. Tässä hyörinässä kuvat jäivät kuitenkin ottamatta.

A Garden for the House -blogiin kannattaa kyllä muutenkin tutustua, etenkin reseptiosioon. Minua  houkuttavat eniten ihanat jälkiruoat. Toteutustaan odottavat ainakin Crème Caramelle Renversée ja Persian Lime Pie. Niin ja Frozen Blueberry Yougurt Pie...

1.3.2014

Neulatyyny

Olen jo pitkään suunnitellut tekeväni uuden neulatyynyn. Tähän asti minulla on ollut käytössä vain yksi hyvä neulatyyny nuppineuloille, ja tarvitsin toisen. Hassua, miten juuri tuollaisten pienten töiden tekeminen jää joskus roikkumaan vaikka kuinka pitkäksi ajaksi.



Päätin kokeilla huovutetuista levyistä teippirenkaan sisään tehtyä mallia. Kaapissa sattui olemaan vuosia siellä piillotellutta huovutsvillaa, joten pääsin heti kokeilemaan. Edellisestä märkähuovutuskerrasta oli tosiaan aikaa, joten jälki ei ollut erityisen kaunista... Olin kokonaan unohtanut, kuinka nopeasti ohuehko levy huopuu.


Mutta niinpä vaan näistäkin oravannahoista syntyi ihan kelvollisen näköinen neulatyyny. Ihan tyytyväinen en väreihin ole, mutta kun jämätarvikkeilla mentiin niin käytettiin sitä mitä oli.


Kovaan työhön tämä ei vielä ole joutunut, joten lopullista tuomiota käytettävyydestä odotetaan. Mahdollisuus tökätä sakset pystyyn neulatyynyyn on ainakin mainio! Toivon, että villa auttaa pitämään neulat terävinä. Viimeksi minulla oli käytössä askarteluvanulla täytetty neulatyyny, ja neulat ihan oikeasti tylsyivät niin että paksuun kankaaseen eivät lopulta pystyneet enää ollenkaan. Luottotyynyn täytteenä on kissankarvaa, joka on toiminut erinomaisesti!

Seuraavaksi sitten ompelukone esiin...