Sukkia, ei suppilovahveroita

Tänä syksynä on kuulema sieniä vallan tavattoman paljon. Suppilovahveroitakin löytää valtavasti, ihan mistä tahansa metsästä. Päätin sitten tänään lähteä etsimään niitä ja yllättää töistä kotiin palaavan miehen sienikastikkeella.

Moneen vuoteen en ole sienessä käynyt ja sienituntemukseni on varsin rajallinen. Suppilovahveron lisäksi tunnistan tatin (en tosin eri lajeja...), kanttarellin, mustatorvisienen, kärpässienen ja seitikin. Viimeksimainittujen pitäisi äitini oppien mukaan viihtyä samoilla paikoilla kuin suppilovahveroidenkin. Menin siis metsään ja löysin - valtavat määrät seitikkejä enkä yhtään ainoaa suppilovahveroa. En yhtään. Kävin kolmessa eri paikassa.  Ilmeisesti täkäläiset vahverot ja seitikit eivät tule toimeen keskenään... Ruoaksi meillä oli riisipuuroa. Puolukoita sentään löysin yhden piirakan verran lohdukkeeksi.

Illalla käytiin tervehtimässä valtavan suloista pientä keskiviikkona syntynyttä poikavauvaa, ja vietiin hänelle lahjaksi tällaiset sukat:

Mallina varmaan monille tuttu Uhoavan Gnun Supervauvan polvisukat ja lankana itse koolattu Wool. Tykästyin ohjeeseen kovasti, ja puikoilla on jo toinenkin pari näitä ja mielessä muutama idea vielä useampaan... Onneksi kaveripiiriin on syntymässä useampiakin vauvoja lähitulevaisuudessa, joten kaikille valmistuneille sukille varmasti löytyy käyttäjä :)