Neulanen

Tässä nyt niitä muita paperijuttuja, joista aiemmin puhuin. Kun joulukoristeet loppiaisena otettiin pois, jäi koti jotenkin alastomaksi.    Askartelin kynttiläkruunua koristamaan paperisia lintusia.    Materiaaleina ruskea paperikassi, kirjaston lahjoitushyllystä poimittu ruotsinkielinen Sherlock Holmes, pellavalanka sekä lasihelmiä. 

Olen ihaillut Knittyssä julkaistua Good day Sunshine -huivia pitkään. Viimein noin vuoden harkinnan jälkeen päätin neuloa sen. Langaksi valitsin viron villan. Se oli virhe. Lanka oli aivan liian paksua tähän malliin. En huomannut sitä aivan ajoissa, vaan vasta neulottuani jo hyvän matkaa. Jostain syystä en ollut kuvista hahmottanut huivin keskiosan (?) neulepintaa oikein. Kuvissa se näytti mielestäni kevyeltä ja ilmavalta. Viron villasta neulottuna se näytti paksulta ja tönköltä. Eikä ollut edes kovin mukavaa neulottavaa. Purin alun ja neuloin ihan vaan sileää neuletta, reikäriveillä rytmitettyä. Lisäykset tein ohjeen mukaan.  Alkuperäisen huivin näyttävä reunapitsikään ei tähän sitten enää tuntunut soveltuvan. Niinpä toistin kaavion muutamaa ensimmäistä riviä Tuloksena oli ihan yllättävän kiva, joskin vähän epäsymmetrinen pitsi. Tästä tuli tällainen perushuivi, ei tarvitse liikaa varoa ja sopii moneen. Ja mikä tärkeintä, on lämmin. Ei ihan sellainen kuin suunni...

Sain pitkästä aikaa hyvän syyn neuloa vauvan nutun, kun ystäväperheeseen syntyi pieni poika vuoden vaihteessa. Yritän välttää (hih, tämä ilmaus antaa luvan hairahduksiin...) uusien lankojen ostoa, joten pengoin varastojani. Ensimmäisenä käteen sattui Trysil Garn Babygarn (sinisävyinen). Tätä lankaa olisi ollut kokonaisen nutun verran. Lanka tuntuu ihanan pehmeältä ja samalla napakalta ja on miellyttävän vahvuista. Mutta. Kenen idea on ollut tuhota näin kiva lanka aivan järjettömän lyhyellä pätkävärjäyksellä??? Kysyn vaan. Jatkoin siis etsintöjäni, tavoitteena löytää jotain, millä värien vilinää saisi vähän kesytettyä. Päädyin klassisesti Novitan Wooliin: valkoiseen, ruskeaan ja sinisävyiseen. Pintaneuleena on rikottu helmineule, hihoissa sitten vaan suiden jälkeen neuloin raitoja. Pelkäsin, että neuleesta tulee muuten liian levoton. Kauluksen alareunan huolittelin pykäpistoilla. Ihan kaunis tästä lopulta tuli, vaikka vielä kesken neulomisen epäilin värivalintoja. Onneks...

Tai lasinalusiksiko näitä yleensä sanotaan? Voi näitä käyttää moneen muuhunkin. Kipon alusiksi, kynttilälyhdyn alle (sellaisen joka ei kuumene), maljakon alla... ainakin meillä. Lankana näissä on Mandarin Petit ja sekalaisia jämiä.

Origamit ovat aina viehättäneet minua. Nyt löysin aivan mahtavan sivun, jossa on todella hyvin tehtyjä, havainnollisia opastusvideoita ja ihania malleja! Origamispirit Kokeilin heti ensimmäiseksi norsua . Ei ehkä kaikkein helpoin malli, mutta pätevän opastuksen avulla se syntyi heti toisella yrittämällä. Ihan pikajuttu tämä ei ole, opastusvideo kestää yli 20 minuuttia. Olen tyytyväinen aikaansaannokseeni, ensi kerralla valitsen tähän vähän hienomman paperin. Seuraavaksi kokeilin hyväksi kissan leluksi mainostettua pulleaa hiirtä . Sen tekeminen oli huomattavasti yksinkertaisempaa ja varsin hauskaa! Kissa tosin ei ihan vielä siitä juuri päiväunilta herättyään innostunut, mutta ehkä sitten myöhemmin... Tämänkin voisi tehdä vähän iloisemman värisestä paperista. Olipas näiden tekeminen hauskaa! Tekeillä on tällähetkellä vähän muitakin paperiaskarteluja, mutta niistä lisää hieman myöhemmin.

Joulun herkkuputki on tainnut jäädä päälle, ja tänäänkin alkoi puolen päivän jälkeen kovasti tehdä mieli jotain hyvää. Pöydällä nökötti myös yksi jo parhaat päivänsä nähnyt päärynä. Päätin leipoa päärynämuffinsseja. Pikaisen selailun jälkeen reseptiksi valikoitui Kanelia ja kardemummaa -blogin Päärynämuffinssit . Käytin hieman vähemmän sokeria (n. 3/4 dl), korvasin osan jauhoista täysjyvävehnäjauhoilla, käytin nesteeseen puolet maitoa (jugurtti loppui) ja lisäsin taikinaan pikkuripauksen suolaa, kookoslastuja ja rouhittua tummaa suklaata. Kun taikina oli valmis, iski laiskuus. Minulla ei ole muffinssipeltiä ja kaapista löytyi vain ohuita paperisia vuokia, joiden kanssa pelaaminen on aina vähän sotkuista. Kippasin taikinan siis pienehköön kakkuvuokaan ja paistoin 175 asteessa n. 50 minuttia. Tuli hyvää. Ehdin kaivaa kameran esiin vasta, kun melkein kaikki oli jo syöty... Tätä teen uudestaankin.

Aloittelin jo joulukuun alkupuolella mulle epätyypillisen projektin: paloista koottavan peiton virkkaamisen. Tai jos ollaan ihan rehellisiä, se aloittaminen ei oikeestaan ole se epätyypillinen osuus, vaan se että en vieläkään ole lopettanut! Paloja on tällä hetkellä kasassa 157, eli noin puolet suunnitellusta määrästä. Idea lähti alunperin virkatuista vanulapuista . Törmäsin ohjeeseen ensin Simple Living -lehdessä ja sittemmin löysin ohjeen myös netistä What You Sow -blogista. Näitä syntyikin sitten hujauksessa parisen kymmentä... Sen verran sovelsin ohjetta, että virkkasin puffit vain kolmella kiepautuksella ja lisäsin reunaan kerroksen kiinteitä silmukoita. Lankana oli Sublimen Organic Cotton. Peittopaloja suurensin vielä kerroksella pylväitä ja ketjusilmukoita. Olen aika innoissani, kun projekti ihan oikeasti etenee ja saattaa joskus valmistuakin! Paloista koottu torkkupeitto kun on ollut haaveissa jo pitkään. Lankana peitossa on jokin suunnilleen Mandarin petitin vahv...